36 tuntia ennen avajaisia

Voi sitä epäonnen tunnetta kun rautakaupassa asiakaspalvelijaksi osuu se täysmulkku, joka huohottaa elämäänsä kyllästyneenä, kun yrität ostaa betoniseinään sopivia ruuveja. Voi teitä nuoria naisia ruuviostoksilla. Voi sitä onnistumisen tunnetta, kun tajuaa rakentaneensa vaaterekin pohjia ja ylijäämämateriaalia jää kymmenen viinirypäleen verran. Jei!
Näkymä kassapöydälle.
Remontti, ah. Kun viimeinen lauta on lakattu, maalitahra pesty, vessapaperirulla pöllitty kahvilan vessasta (koska ruokakauppa on jo mennyt kiinni jo aikoja sitten mutta on pakko päästä vessaan koska edessä on vielä ainakin neljä tuntia koukkujen kiinnitystä). Puu tuoksuu ja kassapöytä räsymattoineen näyttää helvetin hyvältä.

Maha estää ruuvien noukkimisen lattialta, mutta lattialla istuenkin pystyy tekemään kaikenlaista. Pehvassa on luultavasti aika monta mustelmaa.

Sitten se ihana tunne, kun kauppakeskuksen omistajien edustaja tulee paikalle kehumaan, miten hieno siitä tulee ja hämmästelee, miten paljon tästä kaupasta (ja kauppakeskuksesta siinä sivussa) onkaan kirjoitettu islantilaislehdissä lähipäivinä. Että niin hauskoja mainoksiakin. Tekisi mieli sanoa sille, että Ihamuotilakin twiittasi meidän kaupasta. Tai kertoa siitä, että meidän avajaismainoksemme näki Facebookissa melkein 40 000 ihmistä – siis noin joka kahdeksan islantilainen. Ihan pätevä ROI.

Tässä kuvasatoa viimeiseltä kahdelta päivältä. Nytpä taidan kaatua sänkyyn (selkä edellä), että jaksamme huomenna tuoda tuotteet paikoilleen ja tehdä ylihuomenna sen tosi tärkeä: avata kassakone.
Kun Maarit, puoliso ja Piia kyykkivät....
...minä päivitän tuollaisella tilavalla tuolilla istuen kassajärjestelmää.

Lattiaa, kenkähyllyä, moppia.
Iittalan syksyllä markkinoille tulevat lasiset seinäkoukut laitetaan esille huomenna.
Näyteikkuna. Merkki siitä, että kaikkia väsyttää: yksi sanoo pippeli, muut nauravat puoli tuntia.
Rekin pohjat. ITSE SAHASIN!!
Ja lakkasin.
Ikkunapaperit.
Tarkasti sahattu, sanoisin.
Hei vaan!


Tunnisteet: , ,