Suosikkilauantaina

Kun lapsi saa päättää viikonlopun ohjelman, se häviää Reykjavíkin sykkeeseen eväslaukun ja tyhjän muovipussin kanssa. Tässä yhtenä lauantaina mies oli töissä ja me lapsen kanssa kahdestaan suunnittelimme aamiaispöydässä päivän aktiviteetteja. Tiesin vastauksen jo ennen kuin kysyin: "Mennään retkelle!" Niinpä me lähdimme.
Päivää!!
Löytöretki etenee aina samalla kaavalla. Ensin survotaan eväät peltilaukkuun ja laitetaan taskuun iso muovikassi. Sitten käännytään ulko-ovesta oikealle ja suunnataan kohti Tjörniniä eli Reykjavíkin kaupunkilampea. Sinne on meiltä matkaa alle kilometri. Kävelymatkan aikana pysähdytään jokaisen lyhtypylvään, aidan, penkin ja isomman kiven viereen katsomaan, löytyisikö sieltä jotain muovipussiin laitettavaa. Reitin varrelle osuu tietysti myös leipomo, jossa täydennetään eväsvarasto.
Retken vakiopysähdys: leikkikenttä. Melkein aina siellä tapaa tuttuja, tällä kertaa kauppiaskollegan kersa isovanhempineen. Ei liene sattumaa, että tytöillä on samanlaiset takit ja saappaat...
Tämä varsin tyylikäs eväslaukku saapui talouteemme siskoiltani. 
Lammelle päästyä vallataan pöytä, katetaan eväät ja skoolataan. Viimeisenä syödään ne leipomosta mukaan ostetut skúffukakasiivut eli islantilainen versio Suomen mokkapaloista.
Aah, skúffukakaa.
Kotiin palataan aarteiden löytämisen maksimoimiseksi vähän eri reittiä. Ainakin kirkkopuiston läpi pitää kävellä, koska puiston penkkien alta löytyy aina runsaasti vaaleanpunaista glitterisilppua.

Kotiin päästyämm koittaa se omalta kannaltani päivän helpoin osuus. Lapsi sulkeutuu vessaan pesemään aarteitaan, kuivaa ne ja levittää olohuoneen lattialle kuivumaan. Minä makaan sen aikaa sohvalla torkuttamassa. Kuivumisen jälkeen kävyt, muoviastiat ja roskat lajitellaan jäteastiaan  aarrelaatikkoon edellisten muinaislöytöjen kaveriksi.
Reissun saldo.
"Äiti tää oli taas elämäni paras päivä."

Simppeliä mutta totta: yhtään enempää ei tarvita.  Muovikassillinen roskia ja laimennettua mikrolämmintä sekamehua termarissa. Eräitä on naurettavan helppo miellyttää.


Tunnisteet: ,