Kotia kohti

Reissumuijan viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika eeppiset. Ensin Helsingin kautta Tokioon. Sitten Helsingin kautta Jyväskylään, Helsingin kautta Roomaan, Roomasta Toscanaan, Toscanasta Roomaan, Roomasta Helsinkiin ja juuri äsken astuin tänne Helsinki-Vantaan lentokenttähotelliin nukkumaan muutaman tunnin yöunia ennen aamulentoa KOTIIN.
Kauniita unia, hei! Suosittelen kyllä aamulentäjille hotellia hyvällä sijainnilla. Esimerkiksi lähtöselvitystiskin alapuolella.
Takana supermahtava reissu, paljon hauskoja työprojekteja ja upeita uusia tyyppejä. Tapasin Toscanassa muun muassa kaivosbisneksellä rikastuneen oopperalaulajan, joka pitää nykyään viinitilaa - mutta tästä persoonasta lisää vähän myöhemmin. Kyllä takkiinkin tuli. Sain nimittäin - luultavasti runsaan lentämisen avittamana - mojavat suonikohjut. Joten toivotaan että kotimaassa ei tule tänä kesänä shortsikelejä.

Mikään ei silti voita huomista kotiinpaluuta. Odotan jo sitä Keflavikin lentokentällä vastaan iskevää viileää merituulta, joka laittaa palelemaan ja tuntuu ihanalta keuhkoissa. Ja kotia! Omaa sänkyä ja omia huoneita ja ennen kaikkea niitä omia tyyppejä niissä huoneissa.
Suunnitelma ensi viikonlopulle: nuku pois silmäpussit.
Kotiinpalusta puheen ollen.... Meillä oli viisivuotishääpäivä pari viikkoa sitten. Minä unohdin! Mutta onneksi ukkokin unohti. Ei se nyt niin viimeisen päälle ole. Kun kumpikaan ei tartu pikkuasioihin ja tällaiset merkkipäiväyksityiskohdat eivät ole kummallekaan järin tärkeitä, ei tästäkään varmaan mitään draamaa aikaiseksi saada. Osuvasti Katja kirjoitti juuri kymmenvuotishääpäivästään. Suosittelen. Vinkit olivat erinomaisia.

Vaikka yksityiskohdat unohtuvat, en minä nyt sentään ihan kehno vaimo ole. Kävin nimittäin tänään ostamassa myöhästyneen lahjan! En uskalla ihan suoraan sanoa, mikä se on, ettei yllätys paljastu. Tiedän puolison välillä selailevan tätä blogia. Sen verran uskallan kertoa, että sen laittaa ranteeseen, sitä voi käyttää vuorilla ja pinnan alla ja se on suomalainen. Vähän kuin minä, mutta siinä vekottimessa on vain kahden vuoden ttakuu.
Reissut reissattu. Seuraavan kerran sitten kesällä, Suomi-visiitille.

Tunnisteet: ,