Seikkailumatkat Islantiin loppuunmyyty

Helsingin matkamessujen jälkeen sain viestiä Saga-Matkoilta, että molemmat ensi kesän Islannin aktiivilomat ovat loppuunmyyty. Tammikuun lopussa! Olin aika hiukan äimänä. Kesään on aikaa puoli vuotta, mutta nyt jo pitää myydä ei-oota. Ilmeisesti Islanti kiehtoo ja pienryhmille räätälöidyt, tarkasti konseptoidut pakettimatkat kiinnostavat. Matkanvetäjänä olen tietysti riemuissani: loistavaa, että itse kehittämäni tuote myy!
KESÄ!! Voin melkein tuntea nahan ja kuivuneen hevosenhien tuoksun... 
Pienen hengähdystauon paikka.
Harmittaa kuitenkin, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet tälläkään kertaa mukaan. Olen saanut paljon yhteydenottoja ja pyyntöjä järjestää lisää samanlaisia matkoja ensi kesänä. Niin kivaa kuin se olisikin, se ei ikävä kyllä ole mahdollista.
Suurin osa reissua vietetään Grenivíkin kalastajakylän maisemissa. Tässä kylän keskusta.
Kyllähän lisämatkat olisivat mahdollisia, mutta eivät samalla konseptilla. Reissujen määrän kasvaessa koko matkan luonne muuttuisi väkisinkin. Kahden reipashenkisen reissun vetäminen kahdentoista hengen ryhmälle on oikeasti todella inspiroivaa ja mukavaa. Vaikka olenkin töissä, se tuntuu melkein lomalta.
Päiväretkellä Myvatn-järvelle kiivetään tulivuorelle, katsellaan kuumia lähteitä ja syödään eväät laavamuodostelmien päällä. 
Näkymä Myvatn-järvelle.
Jos matkoja olisi vuoden aikana enemmän, tunnelma muuttuisi. Reissujen vetämisestä tulisi arkisia työsuorituksia ja inspiraatio häviäisi työarjen alle. Se taas ei olisi reilua maksavia asiakkaita kohtaan, jotka ovat lähteneet tälle matkalle kokeakseen jotain vähän erilaista, seikkailullisempaa ja henkilökohtaisempaa. En halua olla puheautomaatti mikin päässä, ja siksi kieltäydyn lähes aina isojen matkanjärjestäjien pyynnöistä tulla opastamaan suomalaisia ryhmiä perusnähtävyyskierroksille. En osaa olla sellainen opas.
Hevostilan nelijalkainen isäntä, Óskar. Sitä lampaatkin tottelevat. 
Islannissa matkailusta on kaiken lisäksi tullut vuosien saatossa todella iso bisnes, hyvässä ja pahassa. Hyvässä siinä mielessä, että toki on kestävämpää kasvattaa maan bruttokansantuotetta matkailun kuin vaikkapa raskasteollisuuden kautta. Toisaalta matkailijamäärien kasvaessa suosituimmissa paikoissa alkaa olla keskikesällä jo aika ruuhkaista. Koska Islanti on minusta parhaillaan hiljaisella maaseudulla luonnon keskellä, olen halunnut järjestää nämä aktiivilomat turistikauden huippusesongin ulkopuolella mutta kuitenkin sää huomioiden. Yksi reissu kesän alussa ja yksi sen lopussa on toiminut ainakin viime vuosina mainiosti. Koska Islannissa ollaan, lumimyrskyhän voi periaatteessa iskeä vaikka heinäkuussa, vaikka se ei onneksi ole kovin yleistä.
Hevostilan isäntä Stefán ja hänen mainio kaikennähnyt minibussinsa, joka meitäkin uskollisesti jaksaa vielä kuljettaa.
Siispä pahoitteluni kaikille heille, jotka eivät tällä kertaa mahtuneet mukaan reissuun. Peruutuspaikkoja kannattaa kuitenkin kysellä, koska muutoksiahan voi aina tulla. Suurkiitos teille kaikille, jotka ovat tulossa. Luulen viestin tavoittavan, sillä aika moni on kertonut löytäneensä reissut blogini kautta. Se on mahtavaa, mutta nostaa silti hien otsalle. Tämän blogin kirjoitusten kautta on luultavsti ainakin aktiivilukijoile syntynyt minusta jonkunlainen kuva. Ja se, vastaako kuva todelisuutta, onkin sitten se jännittävä osuus. Vielä ei ole kukaan kääntynyt lentokentällä takaisin :)
Hevosten välisestä ystävyydestä.

Kuvat: Otoksia kesältä 2013 / Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: , ,