 |
| Kuva: Flick Kahvikisu CC 2.0 |
Itse en aluksi ollut ihan samoilla aaltopituuksilla. Aiheutin itselleni kivat sisäiset stressioireet. Kun on juuri nyt niin paljon töitä ja hirmuisesti dediksiä tälle viikolle ja sovittuja puhelinpalavereja ja vaikka mitä. No henkäisin sitten syvään ja sanoin itselleni, että lopeta ämmä valitus, sähän olet yrittäjä! Se on tämmöisessä tilanteessa äärettömän superia.
Kun tekee duunia aamukuudesta lapsen heräämiseen ja siirtyy koneen ääreen iltayhdeksältä, kun lapsi on mennyt nukkumaan, ehtii tehdä melkein kokonaisen työpäivän, vaikka ei ole oikeastaan edes lähtenyt töihin. Kun lapsi hoilasi Frozenin tunnusbiisiä, minä pesin lattiat ekaa kertaa sitten lokakuun. Nyt on siistiäkin.
Mutta koska nukkuakin pitäisi, huomenna tilanteen pelastaa anoppi (jess) ja perjantaina mies on palkallisella sairas lapsi -vapaalla (jessjess).
Potilaan mielestä on oikeastaan aika kivaa olla kipeänä. Voi katsoa Frozenia, Arielia, Anniina Balleriina ja Kaapoa repeatilla ihan niin paljon kuin silmät sietää, ja mutsikin jaksaa ilman vänkäystä väkertää sormivärien kanssa. Teimme parikymmentä sormiväripiirrustusta, niittasin ne kasaan ja lapsi kertoi tarinan, jonka kylässä käynyt anoppi sai tehtäväksi kirjoittaa kirjan sivuille.
 |
| Kuten kuvituksesta käy ilmi, tässä on menossa bileet. |
Ennen kuin alahuuli alkoi väpättää, mies sai hyvän idean. Kun lapsi on parantunut, he voisivat kaksin mennä käymään isin entisellä työpaikalla. "Käydään samalla moikkaamassa vanhoja työkavereita!"
Olin jo unohtanut, että ennen uraansa vuoristo- ja jäätikköoppaana ja valokuvaajana jäbä istui valkotakki päällään Islannin veripankissa tutkimassa kantasoluja.
Ei kyllä tule muuten islantilaisen kanssa aika pitkäksi, edes täällä kärpässienifarmilla.