Kirjastoperinne

Meillä on kersan kanssa yhteinen kirjastoperinne. Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai menemme yhdessä Reykjavíkissa Pohjolan talolle, josta löytyy mm. yhteispohjoismainen kirjasto. Kirjaston valikoimissa on suomalaista, islantilaista, ruotsalaista, tanskalaista ja norjalaista kirjallisuutta, leffoja, aikakauslehtiä ja suurimmat sanomalehdet.
Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Pohjolan talon kirjaston lastenosastolla kokoontuu myös muita islanninsuomalaisia lapsia vanhempineen kuuntelemaan suomeksi luettuja satuja. Lukemisen jälkeen lapset leikkivät keskenään ja vanhemmat juovat kahvia ja pääsevät juoruamaan - ah, suomeksi!
Pohjolan talo löytyy läheltä Islannin yliopistoa.
Oma pää kestää paremmin, kun saa välillä jaadata asioista, vaikka sitten ihan tyhjänpäiväisistäkin, omalla äidinkielellään. Juoruaminen kun on paljon helpompaa kotimaisella kielellä. Minusta on myös erittäin tärkeää, että suomalaisislantilaiset lapset huomaavat myös muiden Islannissa asuvien ihmisten puhuvan suomea. Että se ei ole vain erikoisen äidin tai isän etuoikeus. Nämä epäviralliset kirjojenlukuhetket edistävät siis vanhempien henkistä hyvinvointia, lasten kielen kehitystä ja ah sitä ihanaa juoruilun tarvetta.
Muitakin tuli kinoksia pitkin.
Suomenkielistä satutuntia on pidetty nyt jo parin vuoden ajan. Muut pohjoismaalaiset ottivat meistä mallia, ja nyt kirjastolla kokoontyy myös ruotsalainen, tanskalainen ja norjalainen tarinaryhmä.

Klassikot rules. Eilen lapset saivat kuunnella satua Piparkakkupojasta. Siis tyypistä, joka syntyy uunissa ja joutuu ketun vatsaan. Edelliskerralla luettiin Kultakutri. Pohjolan talolle oli tullut hyllyyn myös paljon uusia suomenkielisiä lastenkirjoja - kiitos siitä kuuluu lasten kirjahyllyä hartiavoimin uudistaneelle Katjalle, joka työskenteli Pohjolan talon kirjastossa muutaman kuukauden. Kiitos :)
Kersa poimi suosikkinsa: Mauri Kunnaksen Joulupukin (tämä taisi tosin olla ei-uutuus, mutta hieno kirja silti), Pienen tontun ihmeellinen joulu (Hannu Taina & Inkeri Karvonen) ja Reetta Niemelän ja Salla Savolaisen ponikirja Tikkumäen talli. Perijätär innoistui poneista kuultuaan, että äidillä oli aikanaan monta omaa ponia, joilla oli ihania nimiä kuten Sabrina ja Lilli. Ponitallikirjaa onkin luettu tarkasti eilen ja tänään. Olen saanut vastata moniin hevosaiheisiin kysymyksiin. "Äiti mitkä on suitset?" "Miten selkään mennään?" "Miksi tuon korvat on noin?" Huippua!
Lunta jes.
Kotimatkalla lumi narskui kenkien alla ja pulkka luisti. Kävelimme upeassa talvisäässä kotiin ja linnoittauduimme sohvalle lukemaan kirjoja. Lapsi selaili Mauri Kunnasta ja minä Martti Ahtisaaren mainiota elämänkertaa (josta lisää ihan pian). Ihanaa, että kävelymatkan päässä kotoa löytyy kirjasto, josta saa lainaan myös suomalaisia kirjoja. Arvostan!
Yritin ottaa meistä yhteisen ulkoiluselfien.

Tunnisteet: ,