Islantilaisesta päivähoidosta

Minulta on usein kysytty tämänkin blogin kommenteissa, millaista on islantilainen päivähoito. No minäpä kerron perheemme kokemuksista. Ensin hyvät uutiset. Päivähoito on yli 2-vuotiaille hyvää ja melko edullista. Valtaosa päivähoitopaikoista on julkisia. Oma kersamme on yhdessä Reykjavikin kaupungin monista päiväkodeista. Se sijaitsee viiden minuutin kävelymatkan päässä kodistamme. Tarhassa on valtava piha hiekkalaatikkoineen, keinuineen ja liukumäkineen. Pihalla on niin mäkiä kuin pusikkoakin. Heinikossa kasvavia kukkasia riittää kerättäväksi asti.
Kiitos vulkaanisuuden, iislantilaisella hiekkiksellä hiekka on mustaa.
Vanhemmat saavat valita, kuinka pitkän päivän lapsi päiväkodissa viettää ja maksu vaihtelee tämän mukaan. Päiväkotimme aukeaa kahdeksalta ja menee kiinni viideltä. Olemme ilmoittaneet oman lapsen ajalle 9–17, vaikka käytännössä ehdimme tarhalle vasta puoli kymmeneksi ja usein haen lapsen jo neljältä. Kahdeksan tuntia ja kolme ateriaa päivässä maksavat työssäkäyvälle pariskunnalle noin 180 € / kk. Yksinhuoltajat ja opiskelijat saavat alennuksia. Työntekijöiden omille lapsille ja jo päiväkotia käyvän lapsen sisaruksille on omat alennusprosentit. 

Aamiaisella tarjoillaan useimmiten joko puuroa tai muroja. Lounaaksi on kolme kertaa viikossa kalaa ja perunaa sekä vihanneksia, silloin tällöin lasagnea, lihapullia ja verimakkaraa (lapsen lempiruokaa, jota en hajun takia pysty ottamaan kotitarjoiluun). Välipalalla on voileipiä ja hedelmiä.
Lapsi ja sen paras ystävä.
Lapsia yhdessä ryhmässä on täällä Reykjavíkin seudulla noin 20 ja opettajia joka ryhmässä kolmesta viiteen. Yleensä ongelmana on henkilökunnan vaihtuvuus: ihmiset tulevat ja menevät, eivätkä vanhemmatkaan tahdo pysyä mukana, kuka tarhassa kulloinkin on töissä.

Meillä on käynyt sangen hyvä mäihä, koska lapsen päiväkodissa henkilökunnan vaihtuvuus on todella pientä, ja useimmiten lähdön syynä on vanhempainvapaa. Erityispisteet siitä, että lastentarhassa on paljon myös miehiä sekä lastentarhanopettajina että vähemmän koulutettuina osa-aikaisina työntekijöinä. Erinomaista, että lapsetkin näkevät nuoresta asti, että lasten kanssa eivät leiki ja ja heistä huolehdi vain naiset. Lapsen suosikkiopettaja on kiharatukkainen Bjartmar, joka tulee töihin isolla moottoripyörällä. Kerran opettaja toi moottoripyöränsä pihalle ja lapset saivat kokeilla istua sen päällä. Siitä riittikin raportoitavaa moneksi viikoksi.
Bjartmarin moottoripyörä.
Saamme joka viikko sähköpostia lapsen ryhmän vastuuopettajalta. Hän kertoo viikon kuulumiset ja kertoo, mitä ensi viikolla tehdään. Vanhempiainiltoja on kahdesti vuodessa ja henkilökohtaisia keskusteluja opettajan ja vanhempien kesken pidetään yhtä usein. Lapset siirtyvät syksyisin yhtenä ryhmänä "luokalta" seuraavalle ja usein päiväkodin lopettanut ryhmä pääsee samalle ekaluokalle tien toisella puolella sijaitsevalle ala-asteelle. Luksusta.

Kuulostaa melko hyvältä, vai mitä?

Sitten ne huonot uutiset. Vanhempainvapaa on Islannissa vain 9 kuukauden mittainen. Päiväkotiin pääsee 2-vuotiaana. Lyhyelläkin matikalla tajuaa, että edessä on vaikea yhtälö. Minne laittaa lapsi, kun pitäisi palata takaisin työelämään? Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa - ja jos on, ehkä hekin ovat vielä työelämässä koska Islannissa jäädään eläkkeelle vasta lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymmentä. Kaikki perheet eivät tule toimeen yhden vanhemman palkalla. Ainoa vaihtoehto on, että toinen tekee yö- ja toinen päivätyötä. Tai viedä lapsi perhepäivähoitajalle eli dagmammalle, mutta ne ovat Islannissa turkasen kalliita ja kiven alla. Paikka perhepäivähoitajalla maksaa jopa yli kolme kertaa enemmän kuin paikka päiväkodissa. Ei siinä pienestä palkasta jää paljoakaan käteen päivähoitokulujen jälkeen.
Äiti päiväkotivierailulla.
Olin lapsena perhepäivähoidossa muutaman vuoden ja viihdyin loistavasti. Perhepäivähoitaja oli ihana ihminen, melkein kuin oma mummo, ja lapset olivat keskenään hyviä ystäviä. Muita kokemuksia päivähoitosysteemeistä ei sitten olekaan kertynyt, ei Suomesta tai muistakaan maista.  Olisi kiinnostavaa kuulla, onko se kovin erilaista kuin täällä.