Suomalainen pulla islantilaisen voittaa

V iiden minuutin kävelymatkan päässä äitini kotoa sijaitsee maailman paras mahdollinen tehtaanmyymälä. Nimittäin leipomon myymälä. Eksyin Korian Leipomon tehtaille pari vuotta sitten eräänä kesäpäivänä ihan vahingossa. Olin lenkillä teollisuusalueen hiljaisilla teillä kun huomasin punaisen vanhan teollisuushallin päädyssä avonaisen oven ja sen vieressä kyltin: Korian Leipomo Oy. Leipomon myymälä. Voi jumpe! Siitä asti olen mahdollisimman usein käynyt hakemassa leipomon pikkuruisesta myymälästä tuoretta leipää, pullia ja karjalanpiirakoita ulosheittohintaan. Sitä paitsi tehtaanmyymälä on aikamatka. Tiloissa on tuskin tehty remonttia sitten 1970-luvun. Käytävät ovat kapeita ja lattiat kuluneita. Täällä on vanhaa, ja se on ihanaa.
Kersa ehdotti yhteisposeerausta. 
Leipomokäynnit Suomessa ovat nautinto. Islantilaisissa ja suomalaisissa leipomoissa on nimittäin paljon eroa. Islannissa leipomoita on enemmän. Lähes jokaisessa pienemmässäkin kunnassa on leipomo tai pari. Reykjavikissa joka kaupunginosastakin löytyy oma bakaríi. Suomalaisista pikkukaupungeista leipomoja ei samaan tapaan löydy.

Myönnettävähän se on, että islantilaisissa leipomoissa on lähes poikkeuksetta laajempi valikoima. Viineireitä on montaa sorttia (metritavarana ja pikkuviipaleina), on erimakuisia muffinsseja, pikkuleipiä, suklaakakkuja, torttuja, erilaisilla kreemeillä päällystettyjä teemalautasen kokoisia pullantapaisia eli snúðureita. Sämpylöitä on yleensä neljää erilaista, sitten on patonkeja, erilaisia vuokaleipiä ja makeaa ruisleipää.
Aamiainen, lounas ja päivällinen.
Suomalaisen perusleipomon tarjonta on paljon suppeampi ja baakkelssit yksinkertaisempia. Mutta siinä se jutun hienous juuri onkin. Reykjavikista ei saa korvapuusteja puhumattakaan tavallisista pullista. Entä tuo kesäpäiväleipomusten kunkku eli kermavaahdolla kuorrutettu tavallinen mansikkakakku? Suomesta sitä saa kesäkuusta elokuun loppuun lähes mistä tahansa, Islannissa ei mistään eikä milloinkaan. Islantilaisissa täytekakuissa on minun makuuni liikaa kaikkea: marsipaania, marenkia, suklaakastiketta ja koko komeuden päällä aivan liian paksu toffeekerros.
Yksiselitteisesti maailman paras kakku.
Ruisleipää, mustikkapiirakkaa, rasvaisia karjanlanpiirakoita ja berliininmunkkeja punaisella tarjottimella. 1970-lukulainen tehtaanmyymälä keskellä harvaksi käynyttä mäntymetsää. Kyllä suomalainen leipomo voitelee islantilaisen mennen tullen.

Tunnisteet: ,