Pia Heikkilä: Koodinimi Kajaali

Ensimmäisinä Kouvolan-lomapäivinä on kylvetty helteissä. Hikisellä ilmalla ja kuuman auringon alla ei voi tehdä mitään muuta mukavasti paitsi istua kirjan kanssa takapihalla kera kylmän juoman. Hotkaisin yhden hellepäivän ratoksi pari gin tonicia ilman giniä (olin menossa laserleikkaukseen ja alkoholi on kielletty ennen operaatiota) ja Pia Heikkilältä vastikään ilmestyneen Koodinimi Kajaalin (Otava). Heikkilän edellinen ja esikoisteos Operaatio Lipstick (juttuni siitä löytyy täältä) tapahtui Afghanistanissa. Koodinimi Kajaalissa päähenkilö toimittaja Anna Sandström on siirtynyt Pakistaniin.
"Mitvit? Paleodieetti?? Jouduin googlaamaan. Se kieltää alkoholin, suklaan ja kahvin. Siinä meni 90 % minun ruokavaliostani.  Kuuluuko siihen edes rööki?? A xxx"  (s. 149)
Koodinimi Kajaali on chicklitiä with a twist. Chicklit-tyylille ominaisesti kirjan päähenkilö - sota-alueilla toimittajana työskentelevä suomalaistaustainen Anna Sandström - etsii itselleen elämänsä miestä kokeillen, testaten, pettyen ja onnistuen. Skuuppien metsästyksen ohella juonessa siirrytään riemukkaasti ja suorasukaisesti seksikohtauksesta seuraavaan eikä pikkusieviä kiertoilmaisuja käytetä, mistä pisteet. Juoni rullaa tapahtumasta toiseen niin sulavasti ja suoraviivaisesti, että dekkareissa moiset käänteet saisivat lukijan jo melkein hrmostumaan. Kun vastaan tulee umpikuja, Anna Sandström selviää siitä kajal-kynällä. Juoni ei ole järin monimutkainen tai hiuksianostattavan jännittävä, mutta eihän se chicklitin idea olekaan.

Koodinimi Kajaali on äärimmäisen hyvää chicklittiä. Hurmaavista "onkohan viimeöinen panoni terroristi" -tekstareista ja rakkaudennälkää potevan villin sinkkumimmin seikkailuista siirrytään vaivatta yhteiskunnalliseen pohdintaan. Pakistan-kuvaukset tuntuvat todenmukaisilta. Havainnot ihmiskaupasta, bordellien toiminnasta ja vanhoillisen yhteiskunnan kaksinaismoralismista eivät ole kirjailija Pia Heikkilän taustan tuntien tuulesta temmattuja. Heikkilähän on työskennellyt  toimittajana isoille mediataloille eri alueilla mm. Intiassa, Afganistanissa ja Etelä-Aasiassa ja raportoinut myös ihmiskauppa-aiheista. Se, mikä tekee Koodinimi Kajaalista omasta mielestäni lajityypissään onnistuneen teoksen on se, että yhteiskunnallisten epäkohtien esiintuominen ei tunnu muutoin varsin kevyessä romaanissa teennäiseltä tai päälleliimatulta,  vaan ne on kiinnitetty uskottavasti kirjan tapahtumiin ja tunnelmaan.

Koodinimi Kajaali on Heikkilän toinen romaani. Kirja per vuosi on hyvä saavutus. Jos sama tahti jatkuu, ensi kesänä Anna seikkailee kameraryhmän kanssa luultavasti jollain uudella kriisialueella. Syyriassa? Ukraniassa? Irakissa? Enpä malta odottaa, että kuulen tämän naisen seikkailuista lisää.

Tunnisteet: