Tasa-arvoinen avioliittolaki sai 100 %:n kannatuksen

K un Islannin parlamentissa vuonna 2010 äänestettiin tasa-arvoisesta avioliitolaista, jok'ikinen edustaja puoluetaustasta riippumatta äänesti lain hyväksymisen puolesta. Seuraavalla viikolla pääministeri Jóhanna Sigurdardóttir meni avioliittoon puolisonsa Jónína Leósdóttirin kanssa. Ja kas: Islannilla oli maailman ensimmäinen avoimesti lesbo pääministeri.
Kuvakaappaus: Telegraphin haastattelusta.















Suomi on Pohjoismaista ainoa, jossa ei vieläkään ole tasa-arvoista avioliittolakia. En pysty ymmärtämään, kuinka ilmapiiri voi olla näin kivikautinen. Keskustan, Perussuomalaisten, Muutos 2011:n, kokoomuksen konservatiivien (kolme neljästä valiokunnan jäsenestä) ja kristillisdemokraattien eilisessä lakivaliokunnan äänestyksessä lakialoitetta vastaan äänestävien näkemykset on kuin "raikas tuulahdus hapansilakkapurkista", kuten Katja osuvasti sanoi.

Käsittävätköhän nämä ihmiset, että he toiminnallaan estävät ihmisoikeuksien toteutumisen? Otanpa yhden esimerkin. Tämän liberaaliksikin itseään kutsuneen puolueen edustaja sanoo omilla nettisivuillaan (en todellakaan linkkaa tähän) yhdeksi tärkeäksi poliittiseksi teemakseen "Tavallisten kansalaisten oikeusturvan parantaminen".

Sama tyyppi äänesti suomalaisten ihmisoikeuksia parantavaa lakialoitetta vastaan lakivaliokunnassa ja kommentoi toimintaansa näin (lähde: Yle.fi): "Eihän tässä heidän seksuaalista suuntautumista vastaan mitään ole. Mikään ei estä heitä rakastamasta toisiaan. Tässä on kyse niistä perimmäisistä kysymyksistä."

Epäilemättä, Kari. Kyse on perimmäisistä kysymyksistä. Ihmisoikeudet ovat juuri niitä perimmäisiä kysymyksiä. Ne eivät ole mielipidekysymyksiä. Eikä minua kiinnosta, oletko sinä vastaan jonkun seksuaalista suuntautumista vai et. Se sen sijaan kiinnostaa, että toiminnassasi lainsäätäjänä jaat ihmiset tavallisiin kansalaisiin ja epätavallisiin kansalaisiin.

Tunnisteet: