Perhelomailua teltassa

Telttailu on superhyvä harrastus. Perheessämme sitä harrastetaan aktiivisesti. Olemme kiipeilijän kanssa tehneet monia useamman päivän mittaisia vaelluksia Islannissa ja yöpyneet matkat mukana kulkevassa teltassa ja makuupusseissa. On nimittäin paljon mukavampaa koisia hiljaisessa teltassa kuin vuoristomajassa, jossa on aina vähintään yksi todella kovaääninen yölaulaja. Barcelonan-vuosinamme vuokrasimme välillä auton viikonlopuksi ja ajoimme Katalonian maaseudulle teltan kanssa. Muutaman tunnin mittaisen vuoristohipan jälkeen oli ihanaa istahtaa syömään kylän ainoaan ravintolaan, ostaa pullo vinkkua jälkkäriksi ja painua telttaan.
Kolme (!) vuotta sitten.

Kersa oli ensimmäisenä telttayönään reilun vuoden ikäinen. Pakkasimme silloin kolmea yötä varten mukaan kasan vaippoja, hirveästi aikuisten ruokaa, paljon vauvanruokaa, tiskiaineen ja tiskiharjan, ison teltan, makuupussit, aluspatjat, ilmapatjan, astioita, vaatteita... Pieni Kia-jeeppimme oli hajota liitoksistaan.

Telttalomailu varsinkin vaippaikäisen lapsen kanssa vaatii julmetusti säätöä ja hervottoman määrän tavaraa. Nukkuminen ulkosalla on kyllä luonnonmukaista, mutta vaatii suhteettoman paljon etukäteisjärjestelyjä. Mutta harvemmin mikään oikeasti siisti juttu tapahtuu sormia napsauttamalla.

Ensimmäisen telttayön aamuna.





Sitä paitsi lapsen kanssa mikä tahansa uusi asia vaatii sujuakseen harjoittelua. Koska aloitimme telttailun jo kolme vuotta sitten, nyt nelivuotias tyyppimme on jo varsin pätevä eräkaveri. Se osaa koota teltan kannatusrimat, tietää missä laatikossa säilytetään keksejä ja ymmärtää, miksi kättä ei kannata tunkea tuntemattomaan puskaan.

Energisen pakkauksen mutsina en tiedä aamujen suhteen mitään helpompaa majoittautumistapaa. Teltasta voi heti pukeutumisen jälkeen astua ulos juoksemaan. Ja minä voi nauttia aamukahvini rauhassa!

Eväskalat.
Eilen illalla lapsi kertoi juuri Vatnajökullilta palanneelle isukilleen, että hänkin haluaisi kovasti päästä telttaan nukkumaan. Siinä ei hirveästi taivuttelua vaadittu. Tyypit päättivät, että tänään isi hakee kersan päiväkodista ja ne ajavat puolen tunnin päähän Reykjavikista telttailemaan. Eräjengi aikoo nukkua yön laavakentällä, keittää Primuksella aamupuurot ja ajaa ennen ysiä töihin ja päivikseen.

Minä saan oman vapaaillan hyvän kirjan parissa kotona. Mitä mä sanoin: telttailu on superhyvä harrastus!

Tunnisteet: