Minun oma islantilainen perheeni

Oho! Olen hyvin otettu ja totaalisen yllättynyt Islanti-postaukseen tulleiden kommenttien määrästä. Oli upeaa lukea teidän kaikkien Islanti-mielleyhtymistä. Suurkiitos! Islannin maabrändityöryhmän (epäilemättä täällä on sellainen) pitäisi palkita teidät kaikki avokätisesti. Kun seuraavan kerran vedän kilarit jostain Islannin yhteiskunnassa vaikuttavasta mätämunasta tai vaakasateessa puskevasta räntäsateesta, palaan lukemaan noita teidän kommentteja. Omaa uskoa kannattaa välillä vahvistaa ulkopuolisten vakuuttelulla.
Ei täällä ainakaan ilma seiso.
Ensi syksynä palaan hakemaan teidän kommenteistanne vertaistukea monta kertaa. Aion nimittäin kirjoittaa kirjan siitä, millaista tässä maassa ihan oikeasti on asua ja miten tänne kukaan voi sopeutua. Maahan, jossa kaikki naiset ovat kadehdittavan paksuhiuksisia, miehet meri-ilman komistamia ja lyhyenä suomalaisena kaikkia vastaantulevia pitää katsoa pää kenossa ylöspäin.
Ihan ovat kuin suomalaiset. Golf-virralle kiitos näiden ei tarvitse porata talvella veteen reikää.
Olen jo jonkin aikaa ideoinut kirjaa islantilaisesta yhteiskunnasta liittyen etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikaisiin tapahtumiin. Kävin viime talvena WSOY:llä ihanassa tapaamisessa, jossa kirjan idea sai lopullisen muotonsa.

Islantilainen perheeni (WSOY) ilmestyy keväällä 2015.

Kirja on suomalaisnaisen tarina siitä, kuinka käy, kun vaatimattomuuden hyveen omaksunut suomalainen pyrkii jäseneksi 0,3 miljoonan ihmisen perheeseen, jossa ei yritetä mitään muuta kuin olla maailman parhaita. Kirjassa puhuvat lisäkseni päsevät pankkiirit, professorit, naapurin rouva, poliisit ja bisneskollegat.

Islanti, uin sun sisäpiiriin vaikka allas kerrallaan.

Ah, tästä kirjoitusprojektista tulee luultavasti yksi elämäni hauskimpia. Jos joku neropatti keksii kääntää kirjan islanniksi, toivoa vain täytyy, että ulkomaalaisvirasto ei vedä hernettä nenään ja ohjaa kansalaisuushakemustani silppuriin. Mutta onneksi minulla on aina Suomen passi. Vaikka vuosikymmenessä ehtii islantilaistua, suomalainen tapa katsoa maailmaa ei häviä minnekään. Sateella käytetään sadetakkia ja kokouksiin saavutaan ajoissa. Kerron kirjoitusprojektin etenemisestä ja kirjan ilmestymisestä lisää tuonnempana!

Islanti Mondo -kirjan voitti nimierkki Laura. Pussilliset Djúpureita lähtevät nimimerkeille Brita ja Tuulis. Onnittelut!

Laittakaahan meiliä satu (ät) suomi (piste) is, niin pistän paketit tulemaan!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: