apsemme on ollut suhteellisen helppoa automatkaseuraa. Kersa koki nuorempana kaikenlaisen liikkumisen paikasta toiseen mukavana ajanvietteenä. Pitkillä automatkoilla tyyppi on lähinnä nukkunut. Pitkän reissumme aikana tilanne kuitenkin muuttui. Jo pelkkä lyhyt taksimatka Phuketin satamasta hostellille alkoi yrjöttää. Thaimaassa reissasimmekin ögäilyn takia enimmäkseen riksojen kyydissä tai autojen lavoilla.
|
Lava-auton lavalla ei tule huono olo. |
Uudessa-Seelannissa
ajoimme matkailuautolla yli 3 000 kilometriä, eikä se ollut pelkkää suoraa
moottoritietä. Auton lähtiessä
liikkeelle ensimmäinen yrjö pulpahti syliin yleensä noin kymmenen minuutin kuluttua
lähdöstä. Sama toistui Samoalla. Yhdysvalloissa autokyyti laittoi mahan sekaisin heti, kun
poikettiin nopeiden ja suorien Freeway-motareiden ulkopuolelle.
Lapsemme kärsii matkapahoinvoinnista vain suljetussa henkilöautossa. Pitkilläkään bussimatkoilla (avonaiset ikkunat) sille ei tullut koskaan paha olo, eikä riksan kyydissä eikä auton
lavalla. Vaikka venekyyti keinui, sekään ei aiheuttanut minkäänlaista
pahoinvointia. Lentokoneessa lapsella ei ole koskaan tullut huono olo, saati
junassa.
|
Yläilmoissa ei tule paha olo. Paitsi minulle. |
Yritin hoitaa
autopahoinvointia kieltämällä kirjat ja iPad-pelit, koska niitä katsellessa
joutuu katsomaan alaspäin, jolloin paha olo yllättää helpommin. Kirjojen sijasta
katselimme ikkunasta ulos ja yritin pitää lapsen huomion jossain muualla. Tuijottelimme
horisonttiin minun vetäessä roolileikkejä kissana, monsterina ja Tuhkimo-sadun Drusellana. Näiden lisäksi yritimme myös välttää matkustamista heti ruokailun jälkeen ja koitimme parhaamme mukaan välttää mutkaisimpia tieosuuksia.
|
Mopotaksin monet kuskit. |
Kaikesta
yrittämisestä huolimatta autossa matkustaminen oli ja on yhtä tuskaa. Kyllähän pussiin yrjöä mahtuu ja pyyhkeillä saa siivottua sotkut
seinistä, mutta onhan se lapsen kannalta todella inhottavaa matkustaa huonovointisena.
Reissulta
palattuamme otin ihan mielenkiinnosta selvää, voisiko autopahoinvointia hoitaa vaikka joillain lääkkeillä. Soitin Yliopiston Apteekkiin.
Selvisi, että alle
12-vuotiaille ei ole saatavilla ilman reseptiä matkapahoinvointilääkkeitä.
Yläasteikäisille ja sitä vanhemmille on tarjolla antihistamiinijohdannaisia:
Marzinea ja Postafenia käytetään matkapahoinvointiin sekä merisairauden
ehkäisyyn ja lievitykseen. Niiden vaikuttavana aineina on syklitsiini ja meklotsiini, jotka ovat molemmat
antihistamiiniyhdisteitä.
|
Auto ei liiku, joten vielä naurattaa. |
”Suun kautta otettavat matkapahoinvointilääkkeet saattavat aiheuttaa sivuvaikutuksenaan väsymystä, ja ne onkin luokiteltu kolmiolääkkeiksi”, proviisori
Paula Kokko kertoo.
Lääkäriltä
saattaisi saada reseptin alle 12-vuotiaan lapsen pahoihin
matkapahoinvointioireisiin, mutta en usko että meillä ainakaan vielä olisi sellaiselle tarvetta. Automatkailu ei ole välttämätön pakko, eikä pahoinvointi ole niin rajua, että se veisi kaiken toimintakyvyn.
Lääkkeiden vaihtoehtona Kokko mainitsee yhtenä vaihtoehtona inkiväärin, jota on perinteisesti käytetty ehkäisemään matkapahoinvointia. Lapsemme on mestari poimimaan inkiväärin palat pois jo ihan tavallisesta uunikalasta, joten tuskin se suostuisi syömään inkivääriä sellaisenaan. En myöskään ole löytänyt lapsille suunnattuja vain vähän inkiväärille maistuvia inkiväärituotteita.
|
Uupps... kohta tulee huono olo ja äiti se vain räplää kännykkää. |
”Inkiväärituotteiden
soveltuvuutta ei ole tutkittu lapsilla, eli niiden valmistajilla ei ole
lapsille annostussuosituksia”, sanoo Kokko.
Kokolla on kuitenkin hihassaan yksi ässä. Nimittäin pahoinvointiranneke.
Sea-Band on
molempiin ranteisiin kiinnitettävä ranneke, joka ehkäisee pahoinvoinnin
syntymistä. Niitä on saatavilla eri kokoisina niin aikuisille kuin lapsillekin. Ranneketta käytetään kuulemma myös raskauspahoinvointiin.
|
Kuva: Sea-Band |
"Ranneke ei sisällä ollenkaan lääkeaineita, vaan sen teho perustuu akupisteisiin. Rannekkeet hierovat kädessä olevia sellaisia akupisteitä, joiden stimulointi lieventää pahoinvointia”, Kokko kertoo.
Kiinnostavaa! En ole aikaisemmin kuullut pahoinvointirannekkeesta, mutta akupunktiosta minulla sen sijaan on hyviä kokemuksia. Hoidin yliopistoaikoina stressiä, hartiakipua ja lievää ahdistusta akupunktiolla Helsingissä
Prometheus-instituutissa ja jo muutamasta hoitokerrasta oli paljon apua.
Luulenpa, että
ennen seuraavaa pitkää automatkaa hankin rannekkeen ja testaan, toimiiko se.
Sea-Bandin hinta pyörii 20 euron tuntumassa ja niitä saa apteekkien lisäksi myös terveystuotekaupoista.
Apteekkituotteet:fi:ssä rannekkeen hinta on reilu 19 euroa. *
Jos muilla on autoögäilystä ja sen hoidosta kokemusta, lukisin todella mielelläni hyväksi kokemianne tapoja – lääkkeellisiä tai lääkkeettömiä – matkapahoinvoinnin hoitoon.
Kuvat (pl. Sea-Band): Björgvin Hilmarsson
*) affiliate-linkki