Helvetti jäätyy, mutta tulppaanit eivät!

Joka hemmetin kesänalku tonttinaapurimme kaivaa esiin kottikärryt, puutarhasakset ja alkaa pyllistellä kukkaistutusten parissa. Parin tunnin huhkimisen jälkeen hän polttaa pikkusikarin ja katselee rehvakkaana ympärilleen. Sietämätön tyyppi. Sikarintuoksu kyllä leviää meidänkin pihalle, mutta nätit kukkaistutukset eivät. Pihassamme on ikuinen lokakuun loppu. Tunnistan itseni näistä Katjan puutarhakokemuksista. En vaan osaa. Antaa edes periksi. Viime syksynä ostin paikallisesta puutarhaliikkeestä kaksisataa (!!??) tulppaaninsipulia. Huonompi juttu vaan, että muistin hakata sipulit maahan vasta joulukuun ensimmäisellä viikolla. Tulipa samalla luotua lumet!

Kuusi kuukautta myöhemmin olen saada hyvälaatuisen sydärin. Helvetti todella voi jäätyä, mutta tulppaaninsipulit eivät! Joulukuussa jäiseen maahan tiputetuista sipuleista oli kuin olikin noussut pintaan hitonmoinen tulppaanimeri.

Ihan kuin olisi Hollannissa. Taidankin lähteä naapurin seuraksi käryttelemään tunnelmaan sopivia pikkusikareita. Nyt on näet otettava tilanteesta kaikki irti, koska kohta se hyvä onni kuitenkin kääntyy.

Hyvää viikonloppua!

Aamulla takapihalla.

Tunnisteet: