Matkailuautoarkea Uudessa-Seelannissa

Huomenna maailmanympärimatkamme kääntyy kotia kohti. Uudesta-Seelannista on Islantiin matkaa 16 700 kilometriä. Samoalta etäisyys on enää 13 400 kilometriä. Eli olemme käytännössä jo kotimatkalla! Kysyin lapselta tänään, tuleeko hänelle ikävä viimeisen kuukauden ajan kodin virkaa toimittanutta asuntoautoamme: "No ei!! Mulla on ikävä vain mummia, ammaa (Islannin mummia) ja lättyjä."

Hei sitten, Kea. Sisälläsi oli kiva asua! Kuva: Björgvin Hilmarsson.
Olemme viimeisen kuukauden aikana ajaneet noin kolme tuhatta kilometriä maan pohjois- ja eteläsaaria ristiin rastiin. Päiväohjelma on noudattanut suurin piirtein edellämainittua. Olemme ehtineet tehdä vaikka mitä, mutta silti yllättävän suuri osa arjen säädöstä pyörii paikasta A paikkaan B siirtymisiin, nukkumisen, syömisen ja siivoamisen ympärillä.
Uuden-Selannin maisematiet ovat upeita mutkaisia. Takapenkiltä on lentänyt yrjöt niskaan kuitenkin vain kahdesti.
Matkalla leirintäalueille nähdään usein sellaisia pikkukyliä, joihin ei tulisi muuten hakeuduttua. Näillä reiteillä ei näy matkatoimistoja, trendikkäitä kahviloita tai isoja mainoskylttejä. Taloista on maali rapissut, lyhtypylväät ovat pikkuisen vinossa ja kaupungin ainoasta julkisesta kahvienjakelupaikasta saa mustaa kahvia kylmällä maidolla. Lyhyet pysähdykset arkisissa paikoissa ovat itse asiassa aika mukavia. Kaikki uusiseelantilaiset eivät harrasta benji-hyppyjä. Olen myös tavannut monia eteläsaarelaisia, jotka eivät ole koskaan käyneet pohjoissaarella - ja toisinpäin.

Kello 16 maanantaina, pikkukaupunki Uuden-Seelannin pohjoissaarella.
Leirintäalueelle saavuttuamme ruokavastaavana (koska mies ajaa) tarkastan keittiöt: keittiövarustuksen mukaan päätän, käristetäänkö suosiolla asuntovaunussa vai käytetäänkö yhteisiä tiloja. Hyvän leirintäalueen tunnistaa siististä keittiöstä. Täällä Cambridge Motor Parkissa on jopa teline tiskatuille astioille. Luksusta!

Ihanaa! Astiankuivauasteline!
Ennen reissuun lähtöä stressasin lapsen syömisestä. Matkailuauto on tehnyt Uudesta-Seelannista lapsen (ja matkabudjetin) kannalta todella helpon matkakohteen. Teemme joka päivä ihan tavallista ruokaa kuten pastoja, salaatteja, puuroja ja lampaankyljyksiä. Päälle syödään kilokaupalla matkan varrelta tienvarsimyymälöistä ostettuja paikallisia hedelmiä.

Jos leirintäalue tarjoaa puitteet, niin tietty reissussa myös rillataan!
Ruoan jälkeen jompi kumpi leikkii pätkän kanssa ulkona ja toinen pesee ja kuivaa pyykkiä. Leirintäalueiden pyykkikoneet ja kuivurit toimivat dollarinkolikoilla. Pikkurahaa vaihtaessa tulee Thaimaan Puhtaat pyykit käteen -pesulapalveluita ikävä.

Yhden koneellisen pesu ja kuivaus syö noin kymmenen dollarin kolikkoa.
Asuntoautossamme on kaksi sänkyä. Yksi parisänky parvella kuljettajan yläpuolella sijaitsevassa tilassa ja yksi auton perällä. Mies saa paremmin nukuttua ylhäällä, minä taas alhaalla. Koska autossa on kaksi sänkyä, ei ollut järkevää kaikkien ahtautua samaan tilaan. Niinpä minä olen nukkunut takakontissa ja mies ja lapsi kaksistaan parvella. Samoalla ängetään taas kaikki samaan sänkyyn...

Terkkuja! Huomisesta eteenpäin virnistelemme Samoalla.
Kirjoitin Mondon maailmanympäriblogiin juuri listan Uuden-Seelannin-reissumme parhaista hetkistä. Matkaltamme on myöhemmin tulossa myös juttua itse lehteen. Jos et vielä tilaa Mondoa, niin asian voi korjata tästä linkistä *.

*) affiliate-linkki (jos tilaat, saan euron)

Tunnisteet: , ,