irjoitin taannoin
avoimen kirjeen kosmetologeille. Enpä olisi uskonut, että siitä tulee kahdessa päivässä blogini ylivoimaisesti luetuin teksti. Lukijamäärät triplaantuivat. Saadun lukijapalautteen perusteella tein kahdenlaisia johtopäätöksiä. Ensinnäkin. En näemmä ole ainoa, joka on kokenut ihon dissaukseen perustuvaa pakkomyyntiä kosmetologilla käydessään. Kuten
Outi Pyy Facebookissa osuvasti totesi, kyse on universaalista markkinoinnin peruskikasta:
jos sinulla on huono olo itsestäsi, sen parantamiseksi voidaan myydä lisää roinaa. Vanhanaikainen, mutta ilmeisesti edelleen toimiva myyntiargumentti. (Onneksi osalla oli myös täysin päinvastaisia kokemuksia.)
|
Joku kosteuttava päivävoide olisi paikallaan? |
Sain paljon myös toisenlaisia kommentteja. Sellaisia, joiden mukaan olen väärässä. Olen luultavati aina valinnut vääränlaisen hoidon (eli pitää siis erikseen pyytää ei-dissaavaa hoitoa). Sain kommenttiboksissa näkyvien viestien lisäksi myös sähköpostiviestejä, joissa minulle mm. kerrottiin että kasvojeni iho näyttää todella todella huonolta ja valitukseni on turhaa ininää, koska tarvitsisin kuvien perusteella ihan oikeasti stydimpiä hoitotuotteita. Useassa viestissä oltiin närkästyneitä siitä, kuinka tarkoituksella mustamaalaan kauneusalan yrityksiä.
En todellakaan vinoile kaikille ihonhoitoalan yrityksille. Itse asiassa asia on täysin päinvastoin: suhtaudun todella myönteisesti yrittäjiin ja yrittäjyyteen. Myynhän itsekin palkkani eteen palvelujani ja osaamistani joka ikinen (työ)päivä. Se, että pidän ihon "vikoihin" ja "vajaavaisuuksiin" perustettua myyntipuhetta typeränä, ei tarkoita sitä, että inhoan kaikkia kosmetologeja.
Ymmärrän myyntityön tärkeyden. Itse asiassa yksi kirjoitustani kommentoinut selvensi minulle, miksi kosmetologit tekevät paljon enemmän tuotemyyntiä kuin esimerkiksi kehumani hierojat. Hierojat
eivät joudu tilittämään arvonlisäveroa valtiolle myymistään palveluista. Kosmetologit sen sijaan joutuvat siirtämään hintalapusta neljänneksen verottajalle, eli katteet ovat selkeästi ohuemmat. Kosmetologien on siis
pakko myydä tuotteita, jotta bisnes olisi lähelläkään kannattavaa. Kiitos sinä, joka kerroit minulle tämän varsin kiinnostavan verotuksellisen seikan!
|
Oliko sulla joku kommentti mun nenästä? |
Kirjoitukseni tärkein pointti ei kuitenkaan ollut se, että kauneushoidoissa tehdään tuotemyyntiä, vaan se, että myyntiä tehdään aivan liian usein asiakkaan ihon ns. vikoja korostamalla. Myyntiä voi tehdä toisellakin tapaa. Mieleeni tulee heti yksi esimerkkifirma, joka tekee homman toisin:
Jolie. En ole koskaan kokeillut kyseisen lafkan palveluja tai sen myymiä tuotteita, mutta bisneksen näkökulmasta tämä putiikki tekee erinomaista myyntityötä. Jolie on viime aikoina näkynyt kymmenissä lifestyle-, kauneus- ja tyyliblogeissa sekä naistenlehdissä. Minä en edes tiennyt, että sieltä saa kauneushoitoja; olen ajatellut firman myyvän vain laadukasta kosmetiikkaa.
Mielestäni Jolie tekee kauneushoitoalan bisnestä putelit ja purkit edellä. Tuotteita ei myydä rypyttömyyden lähettiläinä tai rupsahtamisen estolääkityksenä, vaan ihan muilla argumenteilla: hyvinvointia, hyvää oloa ja luonnollisuutta korostaen. Nerokasta. Toivottavasti hyvin tehty digimainonta on saanut ovimpumpun laulamaan. Jolien lisäksi Suomessa on varmasti (toivottavasti?) monia muitakin taidolla myyntityötä tekevää kauneusalan firmaa. Kommenttikentässä sana on vapaa, eli saa kehua ja suositella. Kiitos muuten myös kaikille edellisessä kirjoituksessa suosituksia jakaneille.
PS. Nyt myös naamani on lomamoodissa! Oma nahkani ei tunnu suihkun jälkeen enää yhtään kireältä. Väitän, että syynä ovat hyvät yöunet, sopiva annos aurinkoa ja päivättäiset neljä hedelmiäsmoothieta. Naamaan kun olen annostellut viimeisen neljän viikon aikana meriveden lisäksi vain aurinkorasvaa (Vichy, suojakerroin 30).
Kuvat: Björgvin Hilmarsson