Piparihommat

Vietimme tänään laatuaikaa kahden lapsen kanssa. Mies on taas työreissulla jossain jäätiköllä, eli olemme pätkän kanssa kotona kahdestaan. Näissä illoissa kytee vaara: jos en kehitä jotain tekemistä, minä jämähdän läppärin ja lapsi iPadin ääreen, sillä kukaan ei ole louskuttamassa koneella roikkumisesta. Koska hyödyllisyydestä ja monikanavaisuudesta saa lisäpisteitä, päätin, että leipokaamme yhdessä joulupipareita. Olemme tällä viikolla viritelleent Suomi PRKL! -kaupalle joulusisustusta. Havuja, jouluvaloja, kuusenkoristeita ja punaisia Unikko-patakintaita. Uu-la-laa. Piparit vain puuttuvat. Lapsi hommiin ja työasioille. Ostin lähimarketista taikinaa ja hain kaupalta parit piparimuotit koekäyttöön.


Lapsi halusi ensin tehdä superpiparin. Lopputulos on asiaan kuuluen todella pr-henkinen ja myyvä. 


Kehotin kokeilemaan vähän ohuempaan taikinaan.


Tykitin muumimammoja, Marimekon rati-riti-rallaa-tähtiä ja Unikkoja. Vaikea uskoa, että ihan itse tein. Kyllä se niin vaan on, että valmistaikina kauppiaat ja mutsit pelastaa.


Sitten loppuhuipennus. Löysin kaapista muumitalosulkeisten jäminä muovikelmuun pakattua värjättyä sokerimassaa. Näytin sille kaulinta ja saksia. Taittelin ja rypytin. Ta-daa: tein Maija Isolan piparin. Unikkopiparin! Näitä kun ripustaa näyteikkunaan, on ihme, jos ovipumppu ei ala laulaa.



Tunnisteet: ,