Pekka Hiltunen: ISO

S ain eilen illalla päätökseen Pekka Hiltusen Ison. Ihan ensiksi haluan esittää anteeksipyynnön miehelleni, joka palasi viikon mittaiselta työmatkalta kotiin. Sen sijaan että vaimo olisi hieronut hänen kamerankannosta kipeytyneitä hartioitaan ja kuunnellut kuulumisia, se makasi sängyllä ja luki kirjaa todella lihavasta naisesta, koska oli keskellä erittäin tiivistunnelmaista ja jalkapohjia pistelyttävää tarinan loppukohtausta. Kun on kyse hyvästä kirjasta, tarvitaan keskeyttämiseen todella painava syy (tulipalo, kolmevuotias huutaa vessassa pyyhkivänsä kohta itse, keittiössä kaatuu maitotölkki). Onneksi on hyvä mies, se ymmärtää.


Hiltunen on kirjoittanut viime vuosina Studio-sarjaa (josta olen muuten kirjoittanut täällä ja täällä). Iso ei kuulu siihen. Iso ei ole dekkari, eikä sen tarinassa tai henkilöhahmoissa ole mitään fyysisesti vauhdikasta saati yliluonnollista. Tarinassa on sen sijaan paljon tutkimustietoa, lihavuudesta. Päähenkilö, ylipainoinen Anni ampuu alas vääriä väittämiä lihavuuden aiheuttamista terveyshaitoista.  (Hiltunen luettelee tutkimustiedot kirjan nimiösivulla, ne eivät ole fiktiota.)

Iso on valtavan koskettava tarina lihavan naisen elämästä. Siitä, miltä tuntuu kun on oikeasti iso ja joutuu valitsemaan lounaspaikan ravintolan tuolien mallin eikä maittavan ruoan perusteella. Kun puolisokokelas ei halua liikkua lihavan seuralaisen kanssa julkisella paikalla tai kun ihmiset huutelevat kadulla perään. Kirja näyttää, kuinka ylipainoisia sorretaan. Se tekee pahaa. Siksi se pitääkin lukea. 

Vaikka Iso ei mitenkään liity Studio-sarjaan, on niissä hämmästyttävän paljon yhteistä. Päähenkilöt ovat naisia, jotka uskaltavat nousta vastustamaan rumaa ja vastustamisenarvoista: perheväkivaltaa, uusnatseja, homovihaajia, ihmiskauppiaita, läskiterroria ja ihmisten kiusaajia.

"Älä asetu suomalaisten naisten tielle." sanotaan Vilpittömästi sinun -kirjan takakannessa. 
"Minä olen Anni Kantto. Olen toisineläjä. Elämä alkaa halusta, ja toisin eläminen haaveista." sanotaan Ison ensimmäisellä ja viimeisellä sivulla.

Hiltusen kirjoissa naiset ottavat vallan omiin käsiinsä ja runnovat ympäristössään läpi oikeudenmukaisuuden nimissä muutoksia. Aseet vain ovat erilaiset. Studio-sarjassa tilanteet muutetaan hakkereiden, lentokoneiden ja pistoolien avulla, Isossa käytetään akateemisista verbaalivasaraa.

Naisten ystävä, Pekka Hiltunen. (Kuva: WSOY/Pertti Nisonen)
Näin ekonomina on vielä todettava yksi taloudellinen pikkuseikka tähän loppuun. Iso on hyvä kirja ja nautinnollinen lukuelämys, joka on paitsi vetävän tekstin myös keskustelua herättävän aihevalinnan ansiota noussut esille joka toiseen naistenlehteen, hyvinvointilehteen, paikallismediaan, aamuohjelmaan, sanomalehteen ja terveysmediaan. Kirjasta on tänä syksynä puhuttu todella paljon. Sekä kirjoittaja että kustantaja ovat saaneet satoja rivejä palstatilaa ja paljon prime timea teeveessä. Se on mainio juttu. Iso ei kuitenkaan julkisuushuumasta huolimatta ole noussut eniten myyneiden kirjojen listalle. Syy siihen taitaa löytyä peilistä. Kuinka monella on oikeasti pokkaa kääräistä lahjapaperiin lihavuutta käsittelevä kirja ja kirjoittaa mukana tulevaan onnittelukorttiin rempseästi: Isosti onnea!

Kyllä pitäisi kehdata, oli saaja minkä kokoinen vaan.

Ison saa saa CDON:sta pikkuisen alle 30 euron.*

)*affiliate-linkki 

Tunnisteet: