Laatuaikaa perheen kanssa

I hmiset lomailevat, jotta voivat rentoutua ja viettää aikaa läheisimpien ihmisten kanssa. Kuulostaa hyvältä. Paitsi minä näen tilanteessa heti pari pientä haastetta. Rentoutumisen taito ei ole vahvin puoleni. Jos muistatte sen uimahallikeikan, niin tiedätte tapauksen. Project Maman Katjan teehetki kuulosti hyvinkin tutulta. Mun pään sisässä on just tuollainen meininki. Se toinen haaste: aikaa läheisten kanssa. Yleensä ihmiset lomailevat yhdessä muutamia viikkoja kesäisin. Alan epäillä, että siihen on työmarkkinapolitiikan ohella myös muita syitä.

Lomailu näet aiheuttaa tilastoiden valossa avioeroja: elokuussa ja tammikuussa, siis kesäloman ja talviloman jälkeen, jätetään käräjäoikeuksiin suhteellisesti eniten avioerohakemuksia. Me olemme matkalla yhteensä 4 kuukautta ja 16 päivää. Siinä ehtii jakaa haarukoita neljän kesäloman edestä. Olemme yhdessä 136 päivää ilman minkäänlaisia taukoja. Noin neljännes tästä ajasta nukutaan matkailuautossa perhepedissä. Ei ole päiväkotia, mummoa lapsenvahtina tai miehellä kiipeilyjengiään. Asumme korkeintaan 30 neliössä. Näen horisontissa paitsi nätin auringonlaskun myös haasteita.
Viikonloppuna kävimme teatterissa. Tottakai ajattelin, että kivan teatteriesityksen jälkeen yhteiskuva näyttelijöiden kanssa olisi kiva. Kersalta ei herunut arvostusta  ideaani kohtaan.
Kiinnostavaa nähdä, kuinka kauan menee, ennen kuin joku (siis minä) alkaa jännittää leukaperiään ja kävellä kovaa kantapäitä lattiaan paukuttaen. Ja kyllä sekin askarruttaa, että miten tässä kuviossa (siis perhepedissä) hoidetaan parisuhdetta. Jos pysähdyspaikoissa ei ole muita lapsia leikkikavereina, kumpi meistä kyllästyy ensimmäisenä leikkimään prinsessaa ja Maijan karitsaa, joista jälkimmäinen yrittää syödä ensiksi mainitun? 

Pisin aika, jonka olen tähän mennessä viettänyt miehen ja lapsen kanssa kolmistaan ilman ulkopuolista seuraa on seitsemän päivää. Silloin istuin takamus tikattuna sohvalla ja yritin opetella imettämään. Vaikka olenkin vähän taipuvainen pessimisseilyyn, sen verran kyllä uskallan luvata itselleni, että lomasta tulee hauskempaa. Jos takapuoli pitää jostain toisesta syystä tikata, voin vetää kipulääkkeeksi pari gintonicia aurinkovarjon alla. Lapsikin osaa jo itse pukea ja käydä vessassa. 

Tunnisteet: