Isäpäivitys

Muistin juuri, että isänpäivää vietetään sunnuntaina. Se on henkilökohtaisesti jotenkin kiusallisen hankala päivä. Minulla on paljon kivoja muistoja isästä siltä ajalta kun olin pieni. Muistan, kuinka sain kerran pestä sen hiukset hotellin kylypammeessa jossain Välimeren rantalomakohteessa. Muistan myös, kuinka kävimme uimahallissa kerran viikossa. Uinnin jälkeen ajoimme snägärin kautta (mutsilla oli ansaittu vapaapäivä). Uimahallikeikka oli viikon kokokohta. Sitten kului muutama vuosi ja vanhempani erosivat, kun olin vähän päälle kymmenen. Niistä vuosista ei jäänyt kovin hyviä muistoja. Itse asisasa inhosin teinienergioissa isääni aika monta vuotta, koska se lähti. Emme juuri pitäneet yhteyttä.

Isä ja sen isä 1950-luvulla.
Kyllähän sen tietää, miten ihmissuhteissa käy, jos ei pidetä yhteyttä. Ne laimenevat vähitellen. Yhtenä päivänä sitä tajuaa, että ei ole vuosiin soiteltu. Toisen ihmisen olemassaololla ei enää ole suurtakaan merkitystä omassa arkielämässä. Olen vakaasti sitä mieltä, että perhesuhteet eivät tee tässä pelissä poikkeusta. Sukulaisuussuhde ei lakkaa koskaan olemasta, mutta se voi kyllä muuttua täysin näkymättömäksi, jos ei sitä pidä yllä.

Olen pirun onnekas, että molemmat vanhempani ovat edelleen elossa. Suhde äitiin on säilynyt läheisenä. Puhumme Skypessä joka viikonloppu ja vietämme aikaa yhdessä useita viikkoa vuoden aikana. Lapsi puhuu mummista päivittäin. Mummi on kuulemma sen prinsessa. Isäni ei valitettavasti ole ainakaan vielä yltänyt prinssin asemaan. Lapsi kyllä tunnistaa hänet kuvista ja halaa, kun käymme kylässä pari kertaa vuodessa. Näin nämä jutut välillä menevät.

Isänpäivään on siis kaksi päivää aikaa. Vähän ennen kuin isä muutti pois kotoa, muistan että hän luki joskus sinikantista kirjaa, jonka otsikko tuntui käsittämättömän typerältä: Kuka tarvitsi Pentti Kouria? Muistan miettineeni, että eikö kukaan tosiaan tiedä kun sitä pitää tässä näin näkyvästi kysyä! Kirjan on kirjoittanut entinen taloustoimittaja, nykyinen viestintäkonsultti Harri Saukkomaa. Sama tyyppi kynäili Jorma Ollilan kanssa Otavan syksyn kirjahitin Mahdoton menestys. Koska Islannista perille ehtii enää vain tekstari, laitoin tilauksen Suomalaisen* kautta.  Mahdoton menestys. Vanhemman roolia vetävälle aika tuttu tunne.

PS. Pienenä mainoksena: A-lehtien isänpäiväkampanjassa saa tilattua esim. Apu-lehden, Tuulilasin tai Urheilun muutamaksi kuukaudeksi reilulla 20 eurolla. (Se on kestotilaus, joten pistä kännykkään peruutusmuikkari, jos et halua tilauksen jatkuvan):

Isänpäivän 10.11. parhaat lahjat A-lehdiltä*. Tilaa nyt valitsemasi lehti isälle puoleen hintaan!

*) affiliate-linkki

Tunnisteet: