Suomen kielen alkeet

Lapsen opettamisen kaksikieliseksi on välillä aivan toivotonta hommaa. Tänään aamulla se pyysi maitoa.

– Mammaaaa, eg vil mjoolk.
– Miten pyydät suomeksi?
– Mammaaaa, eg vil mjoolk.
– Sanotko saman suomeksi. Mitä se valkoinen juoma on suomeksi?
– Eg vil mjoooooolk. (ja nauraa päälle)

Kuva: Mauve/Flickr
– No älä nyt viitsi kiusata, tiedät kyllä mitä se valkoinen juoma, jota säilytetään jääkaapissa ja joka tulee lehmästä, on suomeksi. Eli pyydätkö uudestaan.
– MJOOOOOOOOOLK. 
– Äiti puhuu suomea. Joten puhu säkin mulle suomea, jooko?
– Eg viiiiiil mjoooooolk (huutaen jo kohtuullisen kovaa). Mamma taaaaalaaa islenskuuuuuu.

Vittu.

– Mammaaaa, eg vil mjoolk.
Ei kun pyydä suomeksi nyt, niin me päästään lähtemään. Tuolla ulkona sataa ja pitäisi pukea kurahousut ja siihen menee aina ihan törkeän pitkä aika.
– MJOOOOOOOOOOOOOLK. 
– No en kyllä anna, ellet pyydä suomeksi! (hermoni alkavat tehdä lähtöä)

Lapsi kantaa jääkaapin eteen jakkaran, kiipeää sen päälle seisomaan, avaa jääkaapin ja osoittaa maitotölkkiä. Argh. Jos lähtö viivästyisi vielä minuutinkin, kersa missaisi päiväkodin aamupuurotarjoilun. Perjantaiaamun aikataulu ei mitenkään veny puuronkeittoon, joten jouduin antamaan periksi ja kaatamaan lasiin maitoa. Lapsi otti huikan lasista ja totesi sitten että:

– Mamma, mä haluan olla prinsessanakki.

Tunnisteet: ,