Skumppaa ei ole koskaan liikaa

Se on motto, jolla pääsee pitkälle - tai ainakin helvetin hyvään huppeliin. Sen verran tarkka nainen olen, että vappuaattona on saatava kuohuviiniä. Eikä mitä tahansa kuohuvaa sokerikeittoa, vaan cavaa.

Ennen kuin hankin osoitteen Islannista, asuimme mieheni kanssa pari vuotta Barcelonassa. Auttavan espanjankielen taidon ja hyvien ystävien lisäksi mukaan jäi rakkaus kuohuviiniin. Ei niin pientä juhlaa, ettei sen kunniaksi voisi ottaa vähän cavaa. Poks! Elokuvaillalle, maanatai-illalle, keskiviikon pitkän lounaan kyytipojaksi tai ihan vaan viininhimosta. Poks. Poks. Kippis.

Sydämeeni pääsee neljällä sanalla: Brut nature grand reserva (kuvassa vasemmalla).

Etenkin eteläeurooppalaisia viinejä komppaavat viinihifistelijät sanovat usein, että perinteisellä samppanja-menetelmällä Kataloniassa valmistettu cava saattaa olla aivan yhtä hyvää - ja jopa parempaa - kuin monet samppanjat. Hintalapussa on silti vissi ero. Alkossa ei taida olla myynnissä yhtäkään cava-merkkiä, joka olisi hinnoiteltu halvimpienkaan samppanjoiden tasolle. En ole tarpeeksi asiantuntija ottamaan kantaa tähän kädenvääntöön. Kunhan kuplat ovat tiukkoja, maku kuiva ja ympärillä hyvä seura, sekä cava että samppanja kelpaavat. (Niin, ja jos teistä joku sattuu olemaan järjestämässä samppanjan ja cavan sokkomaistelua, niin lähettäkää nyt herrantähden kutsu minullekin!)

My kind of lunch.
Silti valitsen mieluummin cavan. Muistot! Katalonian polttava aurinko, pienet viinitilat, jamon iberico -kinkku, hakkaava katalonian kieli, Ramblasin iltapäiväruuhka, Condis-ruokakaupan epäystävällinen myyjä, Salvador Dalin kotimuseon eteisessä takajalaoilla seisova täytetty karhu (vai oliko se leopardi), Koillis-Espanjan maaseudun pölyisät maantiet ja lähikiskalta puolenyön aikaan ostettu kolmen euron cava-pullo. Vaikka emme Barcelonaan jäänytkään, se jäi vähän meihin. Ja siksi meillä juodaan cavaa.

Pussikaljailta. 

Hyvä ystäväni kauppiasajoilta, Barcelonassa asuva AKi tuo Suomeen suosikkikuohuvaani, Llàgrima d'Oria: se on paahteinen, pienikuplainen ja täyteläinen. Parempaa kuin mikään irtokarkki.

Käydessäni Suomessa tilaan AKilta skumppaa, lähetytän sen jollekin helsinkiläiselle ystävälleni, pakkaan viinit perillä matkalaukkuun, vien mukanani Islantiin ja toivon, että pullot eivät hajoa matkalla. Aika työlästä, mutta sen arvoista. Jos haluat osaksi tästä, pistä AKille viestiä. Helpoiten se käy liittymällä Llàgrima d'Orin Facebook-ryhmään. Toimituksia tehdään muutaman kerran vuodessa. Postituskuluihin sisältyy viinien toimitus kotiovelle. Naurettavan helppoa.

Miehen sisko puolisoineen ja Elisa. Elisan puoliso AKi on luultavasti viinikellarissa.


Sain suostuteltua Akin sponssiksi Mutsien kymppi -juoksuhaasteeseen. (Kiitos!) Kympin kiskaisun jälkeen nautimme kaikki ihanat naiset ansaitut pullolliset erinomaista skumppaa. Per naama. Poks. (Ai miten niin proteiinijuomien valmistaja olisi ollut järkevämpi sponsori?)

PS. Anteeksi mahdolliset kirjoitusvihreet. Join nimittäin äsken varastoni viimeisen Llagriman loppuun. Vappu.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson / lisää cava-kuvia täältä.

Tunnisteet: