Ekovajaan ekovinkit

Täti-ihminen haastoi kertomaan arjen ekovinkkejä. Vaikea pala kaltaiselleni ekovajakille. Mutta päätin yrittää.

Ekovajaa.
1. Kiire. Pidän itseni niin kiireisenä, että en ehdi viettää aikaani kaupoissa. Arkisin suoritettava minuuttiaikataulu pitää huolen siitä, että ehdin (ehkä) juuri ja juuri kotimatkalla ruokakauppaan. Mutta että vaatekauppaan?  Ehkä joskus ensi vuonna. (Ostin lähiapteekista pari viikkoa sitten uuden ripsarin. Edellisen olin saanut lahjaksi jouluna 2011.) Voihan sitä ostaa ekologistakin tavaraa ja eettisesti tuotettuja vaatteita, mutta ovat ne silti tavaraa, joiden tuottaminen kuormittaa ympäristöä. Tyhjästä kun ei voi pieraista edes luomulehmän lannasta tehtyä kukkamultaa.

2. Palvelut. Liittyy kohtaan yksi. Ostan mieluummin palvelun kuin tavaran. Katsomme paljon leffoja, jotka vuokraamme naapurin vuokravideoliikkeestä. Käytän kirjastoja. Automme on kaamea vanha ja ruostunut paska, mutta se kuitenkin edelleen liikuttaa meitä paikasta toiseen muutaman kerran viikossa, joten en näe mitään syytä hankkia uutta. Jos tarvitaan hyvä auto vuoristoreissulle, menen mieluummin autovuokraamoon kuin autokauppaan. Olisin jopa ostanut uuden pölynimurin sijasta siivouspalveluja, mutta en saanut ajettua päätöstä läpi perheyksikössä. (Josta olen vieläkin vähän harmissani. Mrrrr.)

3. Sijainti. Asumme keskustassa, ja koska pystyn päättämään työntekopaikkani itse, minun ei tarvitse arkisin liikkua kuin kävellen ja pyörällä. Siinä tulee säästettyä ympäristöä. Ja hermoja.

Säästäväisyyteni ja ympäristöystävällinen käyttäytymiseni on kuitenkin jokseenkin valikoivaa sorttia. Pesen tiskikoneen puolikkailla konetiskiainetableteilla, mutta sitten toisaalta saatan innostua suunnittelemaan sapattitalvea Tyynenmeren saaristossa. En tee heräteostoksia Vero Modassa, mutta omistan aivan liian monta omenatuotetta. Ja hankin oikeutuksen ostoksilleni muistuttamalla itseäni siitä, että teen tulonhankkimiseen tarvittavia investointeja, jotka voi vähentää verotuksessa. 

Tunnisteet: