"Menestyjä ei hölkkää"

Keskinkertainen elää vanhemmaksi, todettiin Talouselämä-lehdessä (2.11.). Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Sami Rainisto siteeraa kolumnissaan tanskalaistutkimusta, jonka mukaan ihmisen elinikää pidentää erityisen paljon rauhallinen hölkkä - eikä esimerkiksi säännöllinen maraton-harjoittelu tai tappotahtinen body pump.
"Harvoin yritysjohtaja kerskailee lehtihaastattelussa käyvänsä pari kertaa viikossa kevyellä jolkuttelulla. Menestyjä tykittää fight clubeissa ja juoksee puolimaratonin ennen aamiaista. Sitten hän kuolee menestyksekkäästi ennen hölkkääjiä, mutta ainakin hyvässä kunnossa."
Kiitos, Rainisto! Minä nimittäin rakastan keskinkertaisuutta. Jos juoksee törkypitkiä juoksulenkkejä, ei juuri ehdi tehdä vapaa-ajalla mitään muuta. Jos haluaa olla omalla alallaan maailman paras, ei ehdi tehdä mitään muuta, kuin rehkiä sen eteen, että on maailman paras siinä yhdessä asiassa. Enkä minä ainakaan osaa valita yhtä ainoata asiaa, jonka eteen antaisin kaiken arvokkaan aikani!


En ole tarpeeksi kärsivällinen (saati lahjakas) ollakseni todella huippu yhdessä asiassa. Mutta mitäs sitten. Ihan iloisena tunnustan, että olen aika hyvä aika monessa asiassa, vaikka en huippu yhdessäkään. Se riittää mainiosti. Kauppiksen peruskursseilla opin, että ei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin. Olen toteuttanut ohjetta elämäni varrella aika pedantisti: meikäläisen munakaapissa on pinossa aika monta erinäköistä koria.

Aloin hehkuttaa mikrolenkkeilyä viime vuonna. Lyhyet juoksulenkit ovat minulle hyvää terapiaa ja pitävät isoimmat jenkkakahvat poissa vyörätöltä, mutta eivät vie kuin korkeintaan kolme tuntia viikosta.  En ole maailman paras kirjoittaja, mutta tänäänkin väänsin tekstiä neljälle asiakkaalle - yhdelle professorille, pienelle mainostoimistolle, omalle design-kaupalle ja yhdelle it-yhtiölle. Ei niistä pulitzeria irtoa, mutta väliäkö sillä, jos kaikki - myös minä itse - olivat tyytyväisiä työn lopputulokseen. Harrastan keskiarvon ympärillä pyörimistä myös äitiydessä. Olen keskinkertainen äiti. Vihasin imetystä, en tehnyt soseita pakkaseen, en ole käynyt perhekerhoissa tai muskareissa eikä meillä nukuttu perhepedissä. Meillä on silti lapsen kanssa tosi fantsua, ja se näyttää diggaavan äidistään. En aina lue tenttikirjoja kokonaan, vaan välillä selaan vain prologin, tiivistelmän, takakannen ja katson netistä keskeisimmät ajatussisällöt. Toimii. Silläkin pääsee (joskus) tenteistä läpi ja oppii (ainakin melkein) oleellisimman.

Nostanpa siis maljan keskinkertaisuudelle! Ja sille, että typerät harrastukset, työtehtävät ja ihmissuhteet voi jättää myös kesken. Ole itsellesi kohtuullinen.

Tunnisteet: