Kiireisen naisen illallinen

Sähköposti huutaa punaisella. Sinne on kasaantunut aivan liikaa tekemättömiä töitä. Ne stressaavat niin julmetusti, että vointiin ei auta kuin kääriä hihat. Tänään ollaan töissä myöhään. Työt eivät lopu tekemällä, mutta keskeneräiset työt valmistuvat kyllä. Anoppi lupasi pitää miehen ja lapsen poissa jaloista illan ajan. Mitäpä jos hakisin ruudulla avoimena huutelevien word-dokumenttien lomassa itselleni vaikkapa take away -sushit? Tai nuudeleita naapurikorttelista? Tai mitä jos ostaisin purkin oliiveja, toisen suolakurkkuja ja klöntin varpaanvälijuustoja ja tekisin salaatin?

No niinhän sitä voi suunnitella. Pysähdyin kuitenkin lähikaupassa pakastealtaan ääreen ja sorruin vanhaan tuttuun kuin pomo firman pikkujoulujen jatkoilla:


Minä ja Dr Oetker olemme olleet erottamattomat ystäväykset jo opiskelija-ajoilta.  Mikään muu pitsa ei pysy yhtä tikkusuorana haarukan kärjessä (katso vaikka kuvaa, jos et usko). Kätevä ominaisuus heille, jotka nauttivat illallisensa koneen ääressä. Ja nyt hommiin. Palailen huomenna, ellen ennen sitä ole saanut pysyvää niska-hartia-vammaa tai sokeutunut ruudun ääreen.


Tunnisteet: