Sysipimeä

Pekka Hiltusen uusin trilleri, Sysipimeä, sopii syksyyn. Sohvalla viltin alla luettavaksi, vessassa nautittavaksi tai kahvitaukoseuralaiseksi työpaikalle. Milloin sitten kullakin sattuu olemaan omaa aikaa. Ja muista: Sysipimeä on hyvää sänkyseuraa vain silloin, jos nukkuu yksin tai lukee iPadilta pimeässä. Kirjaa kun ei voi jättää kesken. Koska meillä on vain yksi aikuisen miehen vetoinen makuuhuone, on kiitos ja onni, että tästäkin trilleristä oli olemassa e-kirjaversio. Eteisen lattialla nimittäin vetää. (Sammuin sinne yksien häiden jatkoilla. Selvin päin siellä ei pysty nukkumaan).

Sysipimeä on takuuviihdettä. Siinä on tosin on yksi vika. Se on liian hyvä - trilleri. Sarjan esikoinen, Vilpittömästi sinun, sai ilmestyttyään valtavan hyvät arvostelut. Ainoastaan päähenkilöiden kuvauksen ja taustojen laajaa selostamista kritisoitiin. Tähän palaa mm. HS:n arvio Sysipimeästä: 
Kirja < siis Sysipimeä> on kaikin puolin ensimmäistä parempi. Rytmi toimii, juoni hengittää vapautuneesti, kun sivuja ei tarvita henkilöiden selittämiseen.
Mutta kun olen eri mieltä. Vilpittömästi sinua lukiessa nimenomaan nautin päähenkilöiden taustoista, heidän ajatuksistaan ja motiiveistaan. He olivat omalaatuiset, kreisit suomalaiset naiset Lontoossa, jotka vetivät pahiksia dunkkuun ja paransivat maailmaa. Sysipimeässä päähenkilöt olisivat voineet olla vaikka valkovenäläiskaksikko Rooman vihannestorilla. Juoni vetää, ällöttää, pelottaa ja saa kädet hikoamaan jännityksestä. Päähenkilöt ovat samat ihkut kuin Studio-sarjan ensimmäisessä osassa. Mutta minua vaan niin pirusti harmittaa, kun he eivät ole läsnä. En kuule heidän hengitystään. En näe, miltä he näyttävät. Tuli ikävä. Mutta onneksi tämä ei lopu tähän. Kirjan loppu nimittäin ennustaa sarjan jatkumista. Jesjesjes, iloitsee lepertelyä rakastava realisti.

PS. Pekka, laita ne naiset taas baariin. Tai vaikka eteisen lattialle sammumaan.

Tunnisteet: