Samperi, häälahja tipahti tänään siivotessa varpaille. Onneksi aarre ei mennyt rikki. Se on nimittäin yksi maailman hienoimpia häälahjoja.
Kun muutama vuosi sitten menimme naimisiin ja pidimme bileet, emme kertoneet kenellekään, että juhlimme nimenomaisesti häitä. Halusimme välttää häähärdellin, mutta nauttia ystäviemme seurasta. Pari kaveriamme tosin pelasivat varman päälle ja toivat lahjakassissa painavan lahjan: silkkinaruun käärityn ison kiven. Se oli käyty irroittamassa sen baarin seinästä, jossa tapasimme vuorikiipeilijän kanssa ensi kertaa. Samperi! Kyllä meikäläinenkin liikuttui.
Lahjana pala kiveä täydellinen: se ei kerää pölyä kaapissa, näyttää hienolta ikkunalaudalla, ei maksanut mitään ja on kuin meille tehty. Parasta ovat ne hilpeät keskustelut, joita kivenmurikka ihmisissä herättää. Sillin aina hihitellen muistelemme, kuinka tapasimme siellä nimenomaisessa baarissa ja kuinka Suomesta hullaantunut mies halusi esitellä minulle lähellä sijaitsevassa kodissaan Kalervo Palsan maalauksista tehtyä postikorttikokoelmaansa. Oli muuten tosi hienoja ne postikortit. Jäin sit yöksi. Kevytkenkäinen nainen kun oon.