Tänään tapahtui kirjojen lukemisen historiassani friikein asia koskaan. Päädyin
Pembaan, Tansaniaan kuuluvalle saarelle. Kaksi kertaa.
Luin tänään loppuun täydellisen ihanan, kamalan
Jonnekin pois (Lionel Shriver, 2011, käännetty 2012). Ina kirjoitti kirjasta niin hyvin, että parhaiten kirjasta pääsee jyvälle lukemalla
tämän.
Sain
Jonnekin pois loppuun tänään - ja saman tien aloin toivoa, että Shriver julkaisee
erittäin pian jotain uutta. Purin kirjan loppumisen synnyttämää haikeutta aloittamalla uuden kirjan, Päivi Alasalmen
Valkoisen naisen (2008). Päivi Alasalmi on minulle Shriverin suomalaisvastine. Alasalmi kirjoittaa, kuten Shriverkin, hienolla tavalla perkeleellisen kieroja tarinoita, kirjallisuutta joka panee pään pyörälle ja jollain hullulla tavalla laajentaa ajattelua.
Niin, näinkin tosiaan voi olla. Ja onkin.
Mistä meno Pembaan?
Jonnekin pois -kirjassa perheenisä haluaa jättää porvarillisen taistelun kyllästyttämän elämänsä Yhdysvalloissa ja muuttaa Pemban saarelle Tansaniaan.
Valkoinen nainen -kirjan tapahtumat alkavat - ette kyllä ikinä usko, mutta arvaatte jo - Pemban saarella Tansaniassa.
Mikä on todennäköisyys, että kaksi eri aikaan, eri puolilla maailmaa kirjoitettua kirjaa, joita luen saman päivän aikana, tapahtuvat Pembassa, saarella, jonka nimi kuuulostaa pyllyltä?
En tiedä teistä, mutta minusta tämä sattuma on friikkiä. Se on niin friikkiä, että nyt minunkin pitää lähteä sinne. Alan heti kartuttaa matkakassaa.
Kuva: Pemba Crown / Pemba