Ja niin minusta tuli kauppias

Voi elämä, miten ainutlaatuinen päivä!

Tänäään aloitin kauppiasurani:

- Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni Visa-kortin lukijalaitetta. Ensimmäinen kuitti kaupalle, toinen asiakkaalle. Allekirjoitus, pin-koodi, ai et muista, no miten tämä peruutetaan. Mitä jos painan pari nollaa liikaa, saanko syytteen ja tililleni miljoonan?
- Pakkasin pehmolelun lahjapaperiin. Paketista tuli kaamea sohlo, mutta 2-vuotias lahjan vastaanottaja tuskin reklamoi.
- Tajusin, miten kaamealta myyjästä tuntuu, kun ei tiedä tuotteen hintaa! Paljon nää jääkaappimagneetit oli?
- Tajusin, miten ihanalta tuntuu, kun joku hyppii ilosta fiilistellessään kierrätetystä purjeesta valmistettua käsilaukkua. Siis juuri sitä,  minkä minä valmistajan nettisivuilta valitsin. Voi mun jee!

Meitä kaupan perustajia hemmoteltiin tänään ihanilla avajaislahjoilla, kuten kukilla. Mieleenpainuvimman lahjan toi Islannissa vaikuttava suomalainen Retrobug, joka valmistaa vanhoista klassikkokuoseista upeita tekstiilejä, kuten lasten vaatteita ja kukkaroita. Piia-Susanna oli tehnyt minulle ja kauppiaskollegalleni kauppamme nimeä kantavat PRKL!-pussit. Voi prkl miten hieno.


Rakastan projektitöitä, niissä on selvä alku, hähmäinen keskikohta, sydämentykytyksiä ja vitutusta synnyttävä kaaos, jotenkin loppuun viety loppu ja edellisestä vaiheesta riippuen joko hyvä tai helvetin huono nollaus. Onnistuneen projektin jälkeen tuntuu kuin olisin alkavassa nousuhumalassa ja juossut juuri puolimaratonin. Tänään minusta tuntuu, kuin olisin juossut Hangosta Inariin.

Kaupan avaaminen on ollut hieno projekti.

Olen leijunut koko päivän ja katsellut ympäristöäni kuin ensimmäistä kertaa. Kun on kuukausia vääntänyt ekseleitä, hakenut rahoitusta, valinnut lattiamaalin väriä, kinannut huolintayhtiöiden kanssa, hinnoitellut, tehnyt tilauksia, harkinnut värivaihtoehtoja, kirjoittanut lehdistötiedotteita, lähetellyt biljoona sähköpostia, reklamoinut, poseerannut Suomen suurlähettilään kanssa samassa valokuvassa ja inventoinut 900 kiloa suomalaista designia, kiivennyt pissalle viiden jopon yli (varasto siirtyi inventointikaaoksessa vessan puolelle), päässä suhisee, veri kiertää ja askel on nopea.

Onko tämä lopullinen ammatinvalintani? Tuskin. Mutta ei tämä kyllä ihan lyhyeksikään kokeiluksi jää.  Kaupalla nähdään.

Tunnisteet: