Retkellä!

Mutsina olo kehittää mielikuvitusta. Huomaan välillä latelevani toinen toistaan älyttömämpiä selityksiä tunnelman säilymiseksi. Tein tänään emämunauksen: laitoin kaikki pehmolelut yhtäaikaa pyykkiin. Goddam! Nukkumaan mennessä alkoi tietysti kapina: Missä on myy? Entä Pii-pii-lintu, mää-mää, pupu ja voffi? Väääääää.




Perhana. Lapsi on saatava nukkumaan ilman pehmoleluja. Mutta kaikki pehmolelut ovat litimärkiä. Kaoottisessa tilanteessa on parempi kertoa emävale kuin pieni valkoinen valhe. Sillä mitä isompi valhe, sitä helpommin se uppoaa yleisöön. Tai jotenkin noin se meni.

No joka tapauksessa. Aloin kertoa, kuinka pehmolelut ovat lähteneet tänään retkelle. Retkellä ne menevät uimaan, käyttävät kellukkeita, syövät evääksi rusinoita ja pillimehua. Paluumatkalla mää-mää astuu voffin varpaille ja ne joutuvat matkalla käymään sairaalassa. Siellä lääkäri antaa mää-määlle väärän rokotteen ja lampaalle kasvaa päähän banaani.  Voffin jalka on edelleen kipeä, se ottaa lääkkeksi buranan. Pikku myy syö mää-mään päähän kasvaneen banaanin. Pii-pii liukastuu banaanikuoreen, mutta se ei enää uskalla mennä valelääkärin luo vaan pyytää myytä lastoittaman jalan. Matka jatkuu. Pii-piille ostetaan kiskalta lohdutukseksi popkornia. Huomenna ne palaavat kaikki takaisin tänne sun sänkyyn ja haisevat tosi hyvälle ja voffin ja pii-piin jalat ovat parantuneet.

Osui ja upposi, lapsi nukahti epäluuloisen näköisenä.

Ei saatana, kyllä pitää seuraavaksi kirjoittaa joku neuroottinen lastensatu.

Tunnisteet: