Mukavuusrajojen ulkopuolella

Usein kuulee sanottavan, kuinka kannattaa hakeutua oman mukavuusalueen ulkopuolelle kehittyäkseen ja oppiakseen uutta. Ja p*skat, sanon mä. Riskialtis rajojen ylitys ei tuo kehitystä vaan hermoromahduksen.

08.M&TBank.WMATA.GalleryPlace.NW.WDC.03mar08

Mukavuusrajat kaatuivat tänään rytisten. Lapsella on flunssa, ja lekuri määräsi mm. nenäsumutetta, jonka annosteleminen jäi tänään mun vastuulle. Kysynpä vaan, kuinka 15-kiloiseen kiemurtelevaan jötkäleeseen saa upotettua nenäsumutetta. Totuus on, että ilman rauhoittavia lääkkeitä ei mitenkään.

Yhdellä kähdellä yritin pitää kiinni lapsen käsistä, jaloillani jaloista ja leuallani pitää ipanan pään paikallaan ja sillä yhdellä vapaalla kädellä sohia sumutetta räkätunneleihin. Lopputuloksena voin todeta, että sumutetta on nyt useampi tilavuuslitra huoneilmassa mutta ei pisaraakaan lapsen nenässä. Lapsi karjuu inho silmissään, äiti vollottaa pieleen mennyttä lääkitystä.

Mitä tästä mukavuusalueen ulkopuolella käymisestä olisi pitänyt oppia? Ei niin mitään. Päinvastoin, kävi mielessä pariin kertaan, että oliko pakko ryhtyä äidiksi. Saatana.

Voisiko joku kehittää nieltävän nenäsumutteen? Sen voisi huijata irtokarkin sisässä mahaan.

Kuva Elvert Barnes

Tunnisteet: