Äiti on päällikkö

Johtajan työssä hankalinta on tehdä päätös kiperässä paikassa - ja pysyä siinä. Veimme kääpiön eilen ensi kertaa kampaajalle.

Valitsimme ammattilaisen, koska minä ja sakset on lähes yhtä vaarallinen yhdistelmä kuin lapsi ja sakset. Noh. Ensin parturintuoliin istui mies ja lapsi sai katsella kun isiä siistittiin. Kersa vilkuili toimintaa epäluuloisena mutta kiinnostuneena. Sitten koiti hänen vuoronsa: VÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!

Kokeilimme lastentuolia, ei käynyt. Kokeilimme koroketta aikuisten tuolissa, ei käynyt. Lopulta istuin itse tuoliin ja otin lapsen syliin. Oli pakko tehdä päätös: leikataanko tukka vai ei. Päätin, että leikataan, koska silmillä repsottava karvareuhka oli pakko siistiä lyhyemmäksi.

Lapsi huusi, itki ja kiemurteli. Kampaajalla oli mennä hermo, minua vitutti ja kävi sääliksi lapsen raivo. Laskin kymmeneen muutaman kerran ja ajattelin että perkele, päätös on tehty, ja siinä on nyt pakko pysyä. Tässä istun enkä muuta voi.

Mutta ihan hieno siitä tuli; kersa katseli peilistä uutta tukkaansa haltioituneena. Ja vilkutti kampaajalle ulko-ovelta.

Johtajan rooli on välillä v-mäinen. Ei voi miellyttää ketään, mutta on silti seisottava päätöksen takana. Kai siihen joskus tottuu.

Tunnisteet: