Palasin Delhistä eilen. Siskoni totesi osuvasti, että ei taida olla maailmassa kahta keskenään erilaisempaa pääkaupunkia kuin Delhi ja Reykjavík. Esimerkiksi: Reykjavíkissa asuu saman verran ihmisiä kuin mitä Delhissä on kodittomia lapsia. Pistää asiat pakostakin mittasuhteisiin.
Omakohtaisena reality checkinä kannattaa käydä läpi tämä Ilta-Sanomissa tänään ollut viisikohtainen listaa asioista, joita ihmiset katuvat ennen kuolemaansa. Ettei sitten viime hetkellä jää harmittamaan.
![Aina on hyvä paikka ottaa nokoset.](https://lh3.googleusercontent.com/blogger_img_proxy/AEn0k_vA21rXUJ7seVR4l0GetFzEac-SufzM_9Xn24X31igbrID7y5jfOwETCh6lqsS9DXCx2Ndd2CFcfjiTJmHyqP0-DORcuvrhAmu3evHYbMCGvCAOA8eq9_jafXQAni2v4m0pr6EF8Vo5iOZOqrdLg55ceJs=s0-d)
"1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat."
Minä: Päätökseni eivät ole ehkä aina olleet kovin järkeviä, mutta olen ollut niihin itse tyytyväinen. Check.
"2. Toivon, että en olisi tehnyt niin kovasti töitä."
Minä: Palkkatuloillani ei kiivetä tilastoissa kovin korkealle, mutta olen suurimman osan aikaa melko tyytyväinen siihen mitä teen, työn ja vapaa-ajan kiinnostuksenkohteeni ovat melkolailla samat ja työaikaa tulee max 40 viikossa. Check.
"3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani."
Minä: Kiroilen paljon; sehän on tunteiden näyttämisestä. Saatana. Check.
"4. Toivon, että olisin pitänyt yhteyttä ystäviini."
Minä: Onneksi hankalia olosuhteita varten olemassa on Facebook. Check.
"5. Toivon, että olisin sallinut itseni olla onnellisempi."
Minä: No voisin yrittää häsätä vähemmän. Jäisi enemmän aikaa ottaa lungisti. Parantamisen varaa on.
Yksi katusmuspiste viidestä. Paljon sä sait?Tunnisteet: yleinen hapatus