Kiitti letuista!

Pinaattilätty on tarkoittanut minulle sitä Saarioisten pikkuruista vihreää nappia, joita oli pakkauksessa  20 kappaletta rivissä. Mikroon ja hilloa päälle. Todella hyvää. No Islannista ei saa Saarioisten pinaattilettuja, joten olen pysytellyt ilman.

Mutta kiitos Chiclingin Hannan, paistoin tänään elämäni ensimmäistä kertaa pinaattilättyjä. Jumalauta niistä tuli täydellisiä ja kertalaakista. Mies näytti epäuskoiselta. Mistä ravintolasta sä noita oot salakuljettanut? Hänen oli pakko saada ottaa tilanteesta valokuva. Joten tässä, olkaas hyvät*. Huomatkaa etenkin tuo tyylikäs kotiäitiotsatukka. Sinne taisi roiskahtaa vähän paistorasvaa.



*Kelpais varmaan ipanallekin, mutta sillä on edelleen sympatiaripuli ja -kuume þorrin takia. Se varmaan pitää ton kuumeen yllä helmikuun loppuun, jolloin tämä pässinkiveshulluus loppuu.

Tunnisteet: ,