Jumalan sana on jumalattoman hyvä kirja. Aika
hyvin Hotakaiselta: on saanut 324 sivuun mahtumaan suomalaisen miehen, isän ja tyttären välisen siteen, peliongelman, uutistyön ytimen ja yrityksen johtamisen kipupisteitä. Ja Lapin. Eikä Hotakaisen kirja olisi Hotakaisen kirja ilman autoja.
Juoni on lyhyt ja yksinkertainen: Liikemies Jukka Hopeaniemi (joka muistuttaa Björn Wahlroosin julkisuusminää) matkustaa auton takapenkillä Lapista Helsinkiin Huomenta Maa (Huomenta Suomi) -lähetykseen puhumaan itsestään ja johtamansa yhtiön bisneksistä. Kuskin paikalla istuu luottoautonkuljettaja Armas. Matkan aikana tapahtuu vähän, mutta se vähä on paljon.
Kirja naurattaa, tyrmistyttää ja saa nyökyttelemään. Jos nauttii politiikan, suomalaisuuden, liike-elämän ja median mätkimisestä (pilke silmäkulmassa, tässä ei tarvota niissä mustimmissa vesissä), suosittelen Jumalan sanaa. Jos odottaa suurta yhteiskunnallista analyysiä, pettyy. Jos odottaa verbaarivasaran heiluttelua ja hotakaismaisia ajatusviritelmiä, onnellistuu.
PS. Vaadin aikaisemmin Anna-Leena Härkösestä pehmolelua. Voisikohan Kari Hotakaisesta saada uutistenlukijan? Tai Kymppiuutisten virallisen keventäjän? Voisin joka ilta nauttia muutaman minuutin mittaisen annoksen hotakaislyysiä suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Pysyisi mieli vireänä. Ehkä naurattaisikin vähän enemmän. Esimerkiksi tähän tapaan:
Tässä harmaassa maassa on ikuinen tilaus Applen Steve Jobsille, eikö niin? Haluaisitte, että pukeutuisin nukkavierusti ja olisin mystinen. Että mumisisin epämääräisiä itämaisia viisauksia ja kertoisin olleeni nuoruudessani hippi. Olen miettinyt asiaa, noin minuutin, ja tullut siihen tulokseen, että ei, minulla ei ole aikaa tuunata itsestäni merkittävää. Menen faktat edellä tämän elämän läpi.
Tunnisteet: Äiti lukee