Joinain päivinä tulee sellainen olo, että voisin alkaa askeltaa tuota tietä pitkin ja olla palaamatta vähään aikaan. Tiedättehän tyypit, jotka lähtevät käymään kioskilla, mutta eivät koskaan palaa? Heihin on joskus todella helppo samastua.
Kuten juuri nyt.
Ipanasta on tullut Puntissa Roikkuja. Jos minä olen kotona, se haluaa istua minun sylissä, syödä minun syöttämää ruokaa ja mennä ulos vain jos minä puen sille vaatteet päälle. Mitä vittua? Mun mies on sille paljon mukavampi ja luonteeltaan paljon kärsivällisempi. Silti ipana työntää aina isänsä pois ja haluaa omia minut, vaikka minä osaan olla maailman hankalinta seuraa. Se ei vaan näytä asiaa ymmärtävän. En ole kovin otettu tästä saamastani huomiosta. Mutta jos lähtisin tuollaiselle Pienelle Äidin Pakomatkalle (siitä saisi muuten mainion lyhytelokuvan!), nuo kaksi viihtyisivät taatusti todella hyvin keskenään.
Oho kappas, maito on loppunut. Pitääkin lähteä käymään kioskilla. Moi.
Tunnisteet: Islanti, joulukalenteri