Pari totuutta ulkomailla asumisesta

Toi sub-meijeri on paras!

Tää oli semmoinen mainospuhe, että taitaa joukkomuutto ulkomaille alkaa ;)

Sitähän se on tämä glamöröösi ekspatelämä, jotta kahdeksasta kuuteen ja kaupan kautta kotiin. Meille aina toitotetaan, että kyllä on ihanaa kun tässä (Sveitsissä) on kaikki niin lähellä. Voi vaikka mennä ihan viikonlopuksi Milanoon. Tota joo. Voishan sitä vaikka mitä. Mennään nyt kuitenkin lauantaina ruokakauppaan ja sunnuntaina kuntosalille, jotta jaksaa maanantaina töihin. Sitä paitsi viikonloppu ei täällä ole suomalainen viikonloppu, koska se ei ala kello 14 perjantai-iltapäivällä. Ja sanomattakin on selvää, että kaikki lomatkin menee sukuloidessa Suomessa.

Toisaalta, mitä sitä ihmisten mielikuvia lyttäämään. Kannattaahan sitä paistatella, kun kerran voi. Eikä tarvitse valittaa verotuksesta tai kelistä. Suomalainen suklaa on _pahasti yliarvostettua_ ja ruisleipääkin ne osaavat täällä tehdä ihan juuresta!

Joo, ja päättömistä kesälomista ekspaatin tunnistaa. Samantien kun kone laskeutuu Hkiin alkaa hillitön ihmisten tapaaminen, toistuva saman mantran lausuminen siitä millaista elämä on muualla, muutaman lomaviikon jälkeen alkaa jo laskea päiviä siihen, koska pääsee takaisin kotia toisten nurkista pyörimästä. Pitäisi kai vain ottaa itseään niskasta kiinni ja hankkia ensi Suomen lomalle oma tukikohta, jonne itse kukin voi sitten tulla päivävierailulle käymään.

Fazerin sinistä ei kyllä mielestäni voi ikinä liikaa kehua ja kyllä se kotimaan ruisleipäkin on saanut taikamaisen hohteen ympärilleen meidän taloudessa!

Loistava avautuminen joka tapauksessa Salamatkustaja!

Olisi mukava lukea enemmänkin elämästäsi. Juuri esim.tästä viiden vuoden ajanjaksosta ja siitä, mikä sai sinut alunperin lähtemään maailmalle.

Tuo lomailunäkökulma - ah. Meinasi unohtua. Nykyään ulkomaanmatkoista 95 % suuntautuu Suomeen. No, onhan sekin "ulkomailla". Tavallaan. Kuukausi Kouvolassahan on houkuttelevampi kuin kuukausi Thaimaassa, eikö vaan!

Höh, joo voisinhan siitä jotain joskus kirjoitella enemmänkin. Suomalaiset muuttaa ulkomaille yleensä kolmesta syystä: opiskelemaan, töihin tai puolison perässä. Omalla kohdallani täyttyivät kaikki kriteerit :)

Joo, todella täsmäävät kaikki pointit. Minä muutin kieli- ja kulttuuriummikkona uuteen maahan (jo n. 20 vuotta sitten), ja voisin kirjoittaa kirjan kieliongelmistani kun en vielä osannut puhua yhtäán ja vielä vähemmän ymmärsin mitään. Yksi mieleenpainuvimmista tapauksista on kun minut ja mieheni oli kutsuttu fondyytä syömään, aika paljon vieraita, kaikki erittäin hyvää ja hienoa. Ajattelin että no nytpä en olekaan mykkänä vaan ja päätin formuloida mielessäni hienon lauseen isännille. Suustani tul ulos "Epäonnistuuko teidän fondyynne aina näin kun sitä teette?" Vieraat hiljenivät ja katsoivat minuun, ja mieheni alkoi selittää: "Se varmaankin tarkoittaa että ONNISTUUKO se aina, kun sillä ovat nuo vastakohdat aika pahasti hakusalla" , ja oli siis oikeassa. Halusin ostaa mustaa lankaa, ja pyydän valkoista, annan sen takaisin ja sanon että ei kun siis mustaa. En löydä sanaa sipulille ja vihanneskaupassa kaikki odottavat jännittyneenä että no saakohan sen sen nyt jotenkin sanottua, ja olen niin hermostunut etten edes osaa sormella osoittaa niitä sipuleita ja palaan kotiin tyhjin käsin. Siitä jäi sellainen trauma että monta vuotta ostin vihannekset ainoastaan supermarketista vaikka vihanneskaupoista saa paljon parempia. Bussikuski ei vahingossa avannut takaovea pysäkillä jolla minun piti jäädä pois, ja hädissäni en muistanut mitään järkevää sanomista ja huusin "Nyt riittää!" Ja taas tuijotettiin... Jne jne, todella nolasin itseni sata kertaa. Nyt noille tarinoille voi vain nauraa. Ja kyllä, joskus ottaa päästä se "ulkomailla kaikki on niin halpaa" kun oma työnantaja ja palkanmaksaja on ihan tavallinen paikallinen taho.

HEI JOO

"vähänkö on varmaan ihanaa olla vaan aina ulkomailla"

Joo, varsinkin tuo että siellähän (ulkomailla jossa asun) on niin hienoja nähtävyyksiä. No eipä ole tähän mennessä ollut aikaa ja/tai rahaa nauttia noista paikoista siinä töihin-kotiin-kauppaan-nukkumaan menon välissä :)

Osuvaa, niin osuvaa. :-) Kuinka monta kertaa itsekin on kuunnellut vieraiden hämmästelyä siitä, etten tunne jokaista asuinmaani museota tai hyvää menomestaa - missä ihmeen välissä niitä ehtisi katsastamaan, kun arki on aika hiton kiireistä täälläkin? Toisaalta, kun muutimme Suomesta kävi meillä ekan puolentoista vuoden aikana 13 vieraat (!), sitten ei enää ketään. Olihan mesta jo nähty. (Ehkä niitä kohta taas alkaa käydä kun vaihdoimme tässä maata.)

Ja noi lomat. Suomeen, sitten 2 viikossa sukulaisille Helsinkiin, Turkuun, Kotkaan ja hyvä jos ei Ouluun, nopea baari-ilta kavereiden kanssa ja 5 loukkaantunutta ystäväperhettä kun ei ehditty käymään juuri heillä kylässä.

tää lista vahvisti vaan entisestään mun päätöstä että heti kun opiskelut on paketissa muutan takaisin suomeen.

mun monet suomalaiset kaverit on reissanneet paljon enemmän ympäri eurooppaa kuin minä koska 1) tässä yliopistossa on todella vähän lomia ja paaaaljon pakollista läsnäoloa, joten en todellakaan pysty tai ehdi reissaamaan minnekään ja 2) silloin kun lomaa on, pitää joko lukea tai mennä suomeen. kesälomakin on vain 8 viikkoa, joten sinä aikana on hankala olla sekä suomessa että tehdä jotain järkevää.

käyn ne nähtävyydet läpi sitten viimeisen kuukauden aikana ennen muuttoa. :)

Auts ;) ja vielä hengissä...

Tämä on ollut mielenkiintoista luettavaa.

Minulle läheinen ihminen (mies ja sinkku) ulkomailla asuessaan tosiaan kiersi kaikki lähiseudun nähtävyydet, innostui erityisesti vuoristossa haikkaamisesta. Se jäi sitten päälle: myös kotimaassa hän kiertää nähtävyyksiä, erityisesti kansallispuistoja.

Me taas asuimme koko lapsuuteni yhden kaupungin tunnetuimmista museoista vieressä, ihan siis Suomessa. Kävin siellä ensimmäisen kerran teininä.

Kielitaidosta puhuttaessa kuulee usein, kuinka hienoa mahtaa olla kun osaa neljää eri kieltä sujuvasti! Tosiaan, kun puhuu sitä neljää eri kieltä päivittäin (töissä kolmea ja kotona neljättä) käy ennen pitkää niin, että osaa neljää kieltä välttävästi eikä mitään sujuvasti. Oma äidinkieli siis mukaan luettuna.

Änkyttäminen kunniaan!

"Bussikuski ei vahingossa avannut takaovea pysäkillä jolla minun piti jäädä pois, ja hädissäni en muistanut mitään järkevää sanomista ja huusin “Nyt riittää!”"

Naurulle ei tule loppua... :-D Ihana tarina!! Voin niin kuvitella itseni tilallesi.

Ajattelin vaan ilmoittaa asuvani ulkomailla. Ei tää ihan helppoa oo ollu mutta ei mua silti takas Suomeen saa, ainakaan lähivuosina. Ja silti aion kirota ku ihmiset ei voi jättää mua rauhaan ku haluan vaan nököttää hiljaa omissa oloissani :D

Teillä on muuten ihan huippuhauskoja juttuja! Mitä nolompi kokemus, sitä enemmän myöhemmin naurattaa :D Parhaiten oppii kun kämmää.

Plimplamin kanssa samoilla linjoilla; en mäkään Suomeen muuttaisi kovin äkkiä - täytyy varmaan joskus tehdä sen syistä oma avautumislista.

kuulostaa niin tutulta, mutta muutin sentään joskus vain turkuun :D

Heh, no Turussahan on kuin olisi ulkomailla: keskiaikaisia linnoja ja "romanttinen" joenvarsi. Ja Jussi Vares. Oon käynyt kaksi kertaa :D

Lisäisin vielä kohdan "identiteettikriisi". Uudessa kotimaassa on aina outo koska on ulkomaalainen ja tekee kaiken väärin tai kummallisesti. Suomessa on sitten outo, koska ei ole enää samanlainen kun ennen ja on melkein "ulkomaalainen". Ja sitten kun on just tottunut olemaan outo niin huomaa, että on kuitenkin ihan samalla tavalla outo kun muutkin uudessa kotimaassa asuvat suomalaiset eli ihan tavallinen.

joo, hyvä pointti! ja sitten vasta se identiteettikriisi iskeekin kun muuttaa takas suomeen. kun on ollut ulkosuomalaisuus on ollut monta vuotta osa identiteettia, ja sit muuttaakin takas... mikä sitten on? edelleen ulkosuomalainen? entinen ulkosuomalainen? ei kai vaan ihan tavallinen suomalainen??? :D

I hear you! Kohta tulee mullekin 5 v tayteen. Lista on kylla tosi kattava, yhdyn taysin tohon lomapointtiin ja varsinkin tohon Tuulin kuvaukseen ihanan rentouttavasta Suomi-lomasta. Johonkin lisaisin viela maininnan siita, kuinka eksoottista ulkomailla asuminen onkaan (jos maa on jossian kauempana). Onhan se tosi eksoottista kayda Afrikassakin autolla toissa ja tulla illalla ruuhkassa kotiin syomaan makaroonilaatikkoa (koska viiden vuoden jalkeenkaan ei ruokalistalla ole enimmakseen muita ruokia kuin niita, mita niissa omissa keittokirjoissa on).

Mä melkein itkin onnesta kun löysin yhdestä ruokakaupasta Valion hedelmäpommijugurttia enkä maustamattomia jugurttija tai niitä juotavia litkuja. Olin tosin raskaana... Pariin otteeseen olen muualla asunut ja kyllä se muuttaa jotain pysyvästi. Ehkä eniten oppii arvostamaan elämän helppoutta kotona kunnes sen taas unohtaa ja haluaa lähteä uudestaan.

En asu enkä ole asunut ulkomailla (6 kk Ruotsissa ei lasketa...), mutta allekirjoitan tuon toiseksi viimeisen väitteen, että maailman puhutuin kieli on paska englanti. Tai toiselta nimeltään "globalish". Jo kolme viikkoa jossain päin itäeurooppaa kesälomamatkalla saa meikäläisen taantumaan kaksivuotiaan tasolle puheessaan. Ei paljon kannata käyttää kohteliaisuusmuotoja kuten konditionaalia tai "please" sanaa kun jengi menee ihan sekaisin sen jälkeen. Parhaan tuloksen saa sekoittamalla saksaa, englantia ja pikkaisen paikallista kieltä, jonka voi yleensä johtaa espanjasta tai italiasta, jos niitä osaa edes auttavasti.

ja turussa on museoita joka on esim mun vanhempien lempparit (joo oon kyllä koettanut kulttuuria elämää kahden lapsen kanssa, sori vaan muille näin jälkikäteen).

Mun englanti paskeni huomattavasti opiskellessani ulkomailla. Monipuolista kieltä ei vain voinut käyttää, kun sitten ei tullut ymmärretyksi. Mietinkin joskus, että kuinka pölönä opiskelutoverit ja opettajat minua pitivät, kun kommunikoin heidän kanssaan lähinnä kolmen sanan lauseilla, joko omasta hollannintaidostani tai heidän englannintaidostaan johtuen. Että se, ettei pitkiä filosofisia maailmaasyleleiviä kesusteluja koskaan käyty, johtuikin kai kommunikaatio-ongelmista eikä pinnallisuudesta.

Mulle kävi kuule niin paskasti, että menin sitten muuttamaan Yhdysvaltoihin, mutta en New Yorkiin. En muista yhtäkään positiivista stereotypiaa tai ennakkokäsitystä synnyinmaahan jääneiltä kanssasuomalaisilta kuulleeni. Ei ole pelkoa vieraiden ylimäärästä - ensimmäisen vuoden aikana oli 3x2 vierasta, toisen vuoden aikana on odotettavissa ehkä yksi. Samaan aikaan New Yorkissa ja/tai länsirannikolla on rampannut vähintään tuplamäärä ystäviä ja tuttuja. Ei ole pelkoa että ihmiset olisi kateellisia: Chicago? Gangstereita ja kolkkoja pilvenpiirtäjiä. Ja kun kaiken lisäksi en edes asu _oikeesti_ Chicagossa, vaan tylsässä keskiluokkaisessa lähiössä, minua lähinnä säälitään: Autoa joutuu ajamaan ja elämään tyhmien, lihavien lähiöamerikkalaisten keskellä, kertakäyttökulttuurissa, rumissa taloissa jotka on yksitoikkoisia ja väärän värisiä, ja sitten on vielä kokolattiamatot, minivanit ja rumat teepaidat kaikilla.

En sano, ettenkö olisi nostanut joitain näistä stereotypioista esille itse, mutta melko lyhyenkin ajan, vuoden ja kolmen kuukauden jälkeen, olen perin kyllästynyt siihen ylemmyydentuntoiseen asenteeseen, joka eurooppalaisista niin usein huokuu Amerikka-aiheiden äärellä.

Kansalliset sterotypiat - ah, niistä riittää ammennettavaa :)

Loistava blogi yleensäkin, nyt kovin mielenkiintoinen ja itseäni koskettava aihe, joten muutama lisäys edellämainittuihin pointseihin!

Paska englanti on todellakin maailman puhutuin kieli. Käyn kerran-pari viikossa taistelun paikallisessa Subwayssa saadakseni sen tonnikalasämpylän - ja täällä 'englanti' on äidinkieli (Commonwealth Caribbean...). Kaipaan ajoittain Alankomaihin, jossa kahden vuoden aikana törmäsin kolmeen hollantilaiseen (mukaanlukien kaupankassat), jotka eivät puhuneet tai ymmärtäneet englantia - ja englannilla tarkoitan lähes sitä queen's englishia.

Täällä tuntemattomat ihmiset tervehtivät kadulla -- siis koko ajan pitää katsoa vastaantulijoita ja hokea 'good morning'/'good day'/'good night'. Mitenhän Hämeessä reagoidaan, jos kopion tätä kohteliasta tapaa?

Täällä vaikuttaa olevan täysin O.K. juoda six-päkki Carib-olutta, pari rommidrinksua päälle, ja ajaa himaan. Joka on sadan metrin päässä. Yhtään ylimääräistä ei täällä kävellä! Siis ovathan jo Keski- ja Etelä-Eurooppalaiset liberaalimpia alkoholin ja ajamisen suhteen, mutta Euroopassa harjoitetaan suuriltaosin tiettyä varovaisuutta - täällä paikallisten mukaan poliisi ei pidätä niin kauan kun kuski kykenee suurinpiirtein kirjoittamaan nimensä.

Loppujenlopuksi, ihan samat kuviothan toistuvat maasta riippumatta, duuni on hoidettava, koitettava käydä salilla kun 'ehtii', ostettava ruuat supermarketista tai vastaavasta elintarvikeliikkeestä. Kumppanin kanssa lämmityksen päälle/poislaittamisen sijaan (Euroopassa asuessani kovin mielelläni pidin asunnon hyvin lämpimänä - jopa Italiassa) käymme keskustelua illoittain AC:n jättämisestä päälle nukkuessamme (minä haluaisin nukkua hyvin viileässä, kun olemme lopulta trooppisessa ilmastossa, what's the logic?).

Muurahaisille annoin jo luovutusvoiton, ja olen alkanut laittaa ruokaa 'Suomalaista kotiruokaa'-kirjan resepteistä. Tähän pisteeseen saapuminen vaati about kymmenen vuoden ekpatriaattielon.

PS. Maitotuotteista: olen (etenkin Benelux-maissa, miksihän?) ostanut lukemattomia kertoja jotain piimän tapaista ja kaatanut sitä muroihin maitona. Ei toimi.

Niin, minä olen amerikkavastainen. Tuntuu, etttä sieltä kuului vain kummallisia uutisia. Joku Bush, en voinut mitenkään ihailla häntä ja hänen politiikkaansa. Toki Amerikka on muutakin mutta ei se tänne asti välttämättä kuulu. Onnellinen olin, kun Obama valittiin presidentiksi mutta en tiedä, onko hän muuttanut maataan. Ei sieltä ainakaan niin paljon kantaudu kökköä kuin Bushin aikana. Terveydenhoitouudistus, miksei sitä voitu hyväksyä? Vai hyväksyttiinkö se?
Mulla alla-sarja näytti taas toisenlaisen maan, tai toisenlaiset arvot. En uskaltaisi matkustaa Amerikkaan, jos vaikka minut heitettäisiin heti vankilaan ruskeiden silmieni takia.

Ranskassa asuessani opin kielen niin hyvin, että puhuin sitä huomattavasti paremmin kuin englantia ja pärjäsin sillä suvereenisti missä tahansa tilanteessa. Aksentistahan nyt ei koskaan pääse eroon ja ei puheeni tietenkään täydellistä ollut. Jollain asteella vain huvitti, kun isäntäperheeni isäntä tokaisi kerran eräälle henkilölle, että "tämä meidän au-pair puhuu sitten erinomaista englantia". WTF? Siinä kohtaa en todellakaan enää puhunut erinomaista englantia vaan erinomaista ranskaa.

Jäin vain tuon perusteella miettimään, että englantia äidinkielenään puhuvat taitaa olla niin tottuneita siihen paska-englantiin, että ne ottaa vieraat aksentit ihan tyynesti vastaan. Ranskassa mä en varmaan ikinä olisi oppinut niiden mielestä puhumaan erinomaista ranskaa, kun en ääntänyt virheettömästi. Ja erinomaiseksi englanninkielen tasoksi riitti se, että puhui parempaa englantia kuin he. Ja se ei aina ollut paljon se.

Huolimatta Bushin valtavuosista, eriskummallisesta joukosta republikaanien presidenttivaaliehdokkaita, toimintakyvyttömästä poliittisesta päätöksentekojärjestelmästä pääkaupungissa ja ehdottoman huonosta tilanteesta kymmenien miljoonien kansalaisten terveydenhuollon suhteen, valtakunnanpolitiikka kertoo Yhdysvalloissa tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta yhtä vähän kuin mitä Eduskunnan kyselytunti Suomen arjesta.

Samoin terrori-iskun, kidnappauksen tai mielivaltaisen pidätyksen uhriksi joutuminen tuntuu täällä ihan (tai päivästä riippuen melkein) yhtä epätodennäköiseltä kuin Tampereella.

En minäkään oikeastaan osannut erottaa Yhdysvaltoja maana, kansakuntana ja "kulttuurina" sen (ulko-)politiikasta ennen kuin kävin maassa ja tutustuin omaan amerikkalaiseeni.

Tää oli niin hulvaton listaus, että piti tulla ihan kertomaan. Kun ei ole koskaan asunut ulkomailla, sitä kuule kuvittelee, että se on yhtä kiiltokuvaa, vaikka tietää ettei se oikeasti ole. Voi kuitenkin sitten vähän kadehtia niitä onnellisia, jotka ovat sinne toiseen maahan päätyneet.

Ja siellä on jo lunta...täällä ei ole vielä näkynyt.

Moikka moi, ja lämmin kiitos palautteesta! Nyt täällä tosiaan on lunta. Ehkä viisi minuuttia; huomenna saattaa tulla vettä. Tai rakeita :)

Tuosta USA:sta, vaikka olisi siellä asunutkin, ei voi silti tehdä yleistyksiä suuntaan eikä toiseen. On aivan eri asia asua Chicagossa kuin Louisvillessa, ja edelleen aivan eri asia asua kaupungissa kuin maalla. Maalta löytyvät ne itsekin itseään junteiksi kutsuvat, ulkomaailmasta mitään tietävät ihmiset, jotka äänestävät republikaaneja koska eivät hyväksy aborttia. Eri asia on sitten se, että kun heihin tutustuu, he voivatkin olla oikeasti ihan hauskoja ja mukavia ihmisiä. Ei vaan puhuta politiikasta, uskonnosta eikä muustakaan tulenaroista aiheista.

Arizona on pilannut maineensa ihan omilla typerillä laeillaan, jonka vuoksi toivottavasti mahdollisimman monet ulkomaalaiset boikotoivat sitä ja rasistinen laki saadaan pois. Mutta, summa summarum, useat tiedostavat amerikkalaiset pitävät itsekin kotimaataan hyvin ... hmm, viallisena. Heidän kanssaan on mukava keskustella mahdollisista syistä tilanteeseen. Yleensä Suomen systeemit saavat heiltä varauksetonta ihailua (ilmainen koulutus, halpa terveydenhuolto, pitkät äitiyslomat ja mahdollisuus isyyslomaan, jne. jne.).