Päiväkoti on todella vaarallinen paikka

Helsingin Sanomissa on annettu puheenvuoro "Lasten pelastajalle". Päiväkoti voi olla vaarallinen paikka pienille lapsille jne. jne. jne. Viime viikolla julkaistiin pääkirjoitus, jossa rintamaito ja korvike todettiin samanveroisiksi. Lastenpelastaja-jutulla nätisti vähän paikatataan tätä viimeviikkoista perhepoliittista keskustelua. Yep.

Päiväkoti on muuten todella vaarallinen paikka. Suomesta en tiedä, mutta meillä päin Islannissa samassa ryhmässä on 16 alle 2-vuotiasta lasta ja näillä neljä hoitajaa. Yhdessä tämä porukka lukee, laulaa, maalaa vesiväreillä, käy puistossa, tanssii ja nukkuu päiväunia. Useimpina aamuina lapsi juoksee kädet levällään hoitajiensa luokse. Todella vaarallista. Saleen tulee kouluampujia tästäkin sakista ja ihan vain siksi, että ovat päiväkodissa eivätkä himassa vanhempiensa kanssa.

Jutussa huolestuttiin mm. siitä, että päiväkodissa lapsi ei välttämättä pääse heti pyytäessään syliin. No voin kertoa, että meillä kotona lasta ei oteta joka kerta sillä samalla sekunnilla syliin, kun hän sitä pyytää. Ehkä mä olen just vessassa pyyhkimässä takapuoltani, laittamassa ruokaa uuniin, avaamassa ulko-ovea tai viemässä pyykkiä. Silloin pitää vähän aikaa odottaa. Jos sen takia näistä isänmaan toivoista tulee aggressiivisia ja väkivaltaisia, niin annan periksi saman tien ja teen etukäteisvarauksen  nuorisovankilaan.

Eniten minua tämän Hesarin esittelemän tietokirjailijan ja kasvatustieteilijän kannanotoissa kummastuttaa se, että hän asettaa äidin lapsen ensisijaiseksi ihmiseksi. "Toissijaisia kiintymyskohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat."

Jos mä olisin isä, vetäisin nenääni moukarin kokoisen herneen. Jos lapsi syntyy perheeseen, jossa on äiti ja isä, en ymmärrä, millä ihmeen logiikalla tästä kahden hengen porukasta automaattisesti aina äiti nousisi ensisijaiseksi läheiseksi. Jumaleisson, nyt joku isäkapina päälle!

Tunnisteet: , ,