Olen pitänyt muotiblogien lukemista maailman turhimpana ajanhukkana. No kuinkas kävikään. Voi perkele.
Antkaa minulle hieno laukku ja konjakinväriset kengät! Tarvitsen tuollaisen monikäyttöisen paidan. Mulla ei ole MITÄÄN päällepantavaa, ei ainakaan mitään sellaista, joita voisi yhdistellä keskenään. Miksi mun hiukset näyttävät aina likaisilta, mutta noiden muiden ei? Mitä vittua on chinokset?
Havahduin näistä ajatuksistani kun huomasin, että olen jäänyt koukkuun muutamaan vaatetusaiheiseen blogiin. Osallistuin jopa arvontaan. Spänk me for that.
Olen alkanut surffata verkkokaupoissa ja vertailla kenkiä. Aamuisin mietin, voikohan pallosukkahousut yhdistää kaksiväriseen hameeseen. (Sitten lapsi kaataa puurot mekon päälle - ei tarvitse miettiä enää.) Kuinka tässä näin pääsi käymään? Noh. Löysin kerran vahingossa blogiin, jonka pitäjän tunsin Helsingin-ajoilta ja Islanti-yhteyksistä. Toiseen blogiin löysin tieni uudelleen lytättyäni muotibloggailuun ja vaatteisiin liittyvän hifistelyn käsittämättömänä ajanvietteenä ja saatuani siihen kommentin blogin kirjoittajalta. Ajattelin asiaa ja kas: jäin sitten siihenkin blogiin koukkuun.
Jumalauta. Hankin kohta jonkun nettieston, ihan vaan luottokorttilaskuni takia. Koska ei kai nyt ihminen tarvitse useampaa kenkäparia:
Tunnisteet: hormon talking, yleinen hapatus