Tekeekö lapsi ihmisistä onnellisempia?

Olettekohan huomanneet, että joka ikinen viikko jonkun naisten-, perhe- tai iltapäivälehden kannessa hymyilee leveästi joku äidiksi tullut puolijulkkis, joka huokailee haastattelussa lapsen saannin ihanuutta? Vasta nyt elämä on elämää! Vasta lapsen saatuaan ymmärtää, mitä on olla onnellinen.

Aloin miettiä tätä väitettä omalla kohdallani. Olenko minä onnellisempi nyt, kun meillä on lapsi? Huomasin ajattelevani, että lapsi itsessään ei ole tehnyt elämästäni täydellisempää tai onnellisempaa. Tämä ei tarkoita, etten välitä lapsestani tai ettäkö en surisi, jos menettäisin hänet. Se tarkoittaa, että olin onnellinen silloin, kun oli vain minä ja mies. Olen edelleen onnellinen, mutta en oikeastaan yhtään eri tavalla kuin aikaisemmin.

Ihmisen pää kun ei vaihdu, vaikka hän matkustaisi minne, ostaisi minkälaiset vermeet tahansa tai hankkiutuisi mitä ihmeellisempään seuraan. Pysyvä onnellisuus ja tunteet tulevat loppujen lopuksi sisältä päin. Ja minusta tuntuu, että tunnen ja ajattelen nyt hyvin samalla tavalla kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Elämä tuntuu aivan samalta: välillä olen pakahtua onnesta, välillä tekisi mieli heittää kirves kaivoon ja  muuttaa kahdeksi kuukaudeksi jonnekin autiolle saarelle kirjoja lukemaan.

Sitä paitsi minusta on aika kohtuutonta lapsettomia ihmisiä kohtaan väittää, että vain lapsen saatuaan tajuaa, mitä on olla onnellinen.

Miksi ihmiset ylipäätään haluavat lapsia? Vahingossa? Biologisesta halusta? Koska se nyt vaan kuuluu "tähän vaiheeseen"?

Toinen siskoni tekee parhaillan gradua aiheesta omasta tahdostaan lapsettomat naiset. Enpä malta päästä lukemaan sitä, lupaan referoida mehevimmät palat tänne heti työn valmistuttua.

Hmm. Huomaan viettäväni perjantai-iltaa varsin syvällisten kysymysten parissa :)

Pieni arvontatuokio:


Olisi mainiota kuulla, mitä mieltä te olette:

A) Tekikö lapsen saaminen teistä onnellisempia?

B) Entä mitä luulette, miksi ihmiset ylipäätään haluavat lapsia?

Arvon kaikkien 19.9. mennessä vastanneiden kesken runokirjan Tiitiäisen satupuu. Minulla kun on niitä hyllyssä kaksi kappalein...

Tunnisteet: , ,