Raskausaiheiset pelkoni ja kuinka niistä selvittiin

Raskausaikana pyörittelin mielessäni monia kauhuskenaarioita. Keksin satoja syitä sille, miksi lapsen saaminen ei ole hyvä idea. Tässä suosikkihuolenaiheeni - ja katsaus siihen, miten kävi.

1. Mitä jos en pidä lapsestani? Tuntui hurjalta ajatukselta kiintyä johonkin, jota ei ole koskaan tavannut. Mitä jos sieltä syntyykin joku militantti asehullu?


Aloin kokea syvempää yhteenkuuluvuutta lapsen kanssa ensimmäisen vuoden jälkeen. Sitä ennen tulimme kyllä toimeen, mutta koin jääneeni antaja-puolelle. Nyt pidämme toisistamme hyvin paljon. (Mikä on tietysti pelkkää sattumaa, heh.)

2. Aivotoimintani lakkaa. Maisterit, asiantuntijat ja muut täysikasvuiset hehkuttavat lastensa räkänokista, analysoivat vastasyntyneiden kakan koostumusta ja puhuvat innoissaan raskauden aikaisista ilmavaivoista. Ajatus tuohon diskurssiin katoamisesta aiheutti unettomia öitä.


Tämä blogihan on kauheen hyvä tapa pitää kaikki asiat vain omassa piirissä.

-> Joitain vaurioita tuli ja jäi.

3. Muutun lihapullaksi. Saan  kaksikymmentä kiloa ylimääräistä, suonikohjuja ja raskausarpia.


Sain nuo kaikki ja kymmenen kiloa kaupan päälle. Viisi kiloa jäi. Näytän edelleen siltä, kuin olisin viidennellä kuulla raskaana. Pitäisi ehkä vähentää jäätelönsyöntiä.

4. Muutun lihapullaksi, joka erittää maitoa. Kaksikymmentä kiloa läskiä ja maitotehdas kaulan jatkeena. There is no need to say more.


Imetys. Hrrr. En halua muistella sitä. Oli ja meni. Huh.

5. Hyvästi seksielämä. Raskaana seksi on epämukavaa suuren mahan vuoksi. Vauva-aikana rintamaitoa roiskuu minne sattuu. (Ei maitoleikkejä, kiitos.) Taaperovaiheessa lapsi kiipeää  joka yö omasta sängystään vanhempiensa makuuhuoneeseen ja potkii loppuyön molempia naamaan. Teinivaiheessa se hiipii makuuhuoneen ovelle, kuvaa pariminuuttisen kotivideon kännykkäkameralla ja pistää sen nettiin.


Lapsi ei vielä osaa kiivetä sängystään pois, joten sikäli tässä on nyt hyvä vaihe menossa.

Tunnisteet: ,