Jopo on hieno pyörä. Satavaihteisella maastopyörällä pääsee varmasti tuhatta ja sataa. Mutta kun ne jumalauta aina pöllitään! Aivan sama ollaanko Islannissa, Helsingissä vai Pariisissa, pyörä lähtee silmien alta sekunnissa, jos sitä ei ole köytetty kymmenen kiloa painavalla kettingillä lyhtypylvääseen.
Näin minä ratkaisin pyörävarasongelman:
Hankin pyörän, joka on niin paska, että sitä ei viitsi kukaan varastaa. Maksoin siitä 10 euroa. Pyörällä pääsee eteenpäin ja siinä on kaksi rengasta, ei muuta. Tämä riittää päivittäiseen noin neljän kilometrin mittaiseen pyöräilytarpeeseen koulun, työpaikan ja kodin välillä.
Jarrutkin ovat hieman hajalla. Ne toimivat vain hiukan ja vain tietyssä asennossa, joten ajan pyörällä vain todella hiljaa.
Mutta pyörävarashan ei tätä tiedä - joten ahneelle voi tulla paskainen loppu. Ei kannata pölliä meikän pyörää. Haha.
Tunnisteet: Ei kategoriaa