Väärässä paikassa väärään aikaan

Sen jälkeen kun lapsi syntyi, minusta on lähes joka päivä tuntunut siltä, että joko minä tai joku muu on väärässä paikassa väärään aikaan.

  1. Yritän lähteä aamulla töihin. Lapsi haluaa vettä. En jaksa etsiä muovista nokkamukia, vaan tarjoan vettä lasista. Töihin lähtöäni kiukutteleva lapsi törkkää lasin kädestäni lattialle ja se hajoaa miljooniin osiin. Imuroin, kuivaan lattiaa, imuroin, kuivaan lattiaa ja imuroin. Ja kiroilen. Väärässä paikassa väärään aikaan.

  2. Kun pääsen töihin, huomaan että yksi työhuoneen kanssani jakavista kollegoista on ottanut 6-vuotiaan lapsensa mukaan työpaikalle. Noin kolme tuntia putkeen kuuntelen lapsen valitusta "kun on tylsää", tuskastuneen isän "ei tässä mee kuin hetki, leiki nyt sillä iPadilla" -rukoiluja. Väärässä paikassa väärään aikaan.

  3. Illalla lähden juoksulenkille. Mutta jos menen lenkille, en ehdi kirjoittaa sovittua juttua valmiiksi huomisaamuksi. Jos en mene lenkille, olen huonolla tuulella. Lähden lenkille ja mietin sen koko 40 minuuttia, että olen taas väärässä paikassa väärään aikaan.

  4. Vien lapsen hoitoon anopille, että ehdin työtapaamiseen. Pysähdyn kaupassa ostamassa maitoa. Kaupassa on jonoa. Lapsi pitkästyy. Lapsi huutaa. Olen jo myöhässä sovitusta. Väärässä paikassa väärään aikaan.

  5. Päätän skipata tapaamisen ja jäädä lapsen kanssa kotiin. Mies tulee kuitenkin tuntia ennen sovittua kotiin - olisin ihan hyvin ehtinyt, mutta kyyti meni jo. Väärässä paikassa väärään aikaan.

  6. Lempivaatekaupassani on järjetön alennusmyynti. Olen lapsen kanssa kaksin kaupungilla. Ahtaaseen vaatekauppaan sulloutuminen 1,5-vuotiaan lapsen kanssa on huono idea. Menen silti ja ostan hyllyltä housut, jotka ovat kotona numeroa liian pienet. Aletuotteita ei voi vaihtaa. Tuli oltua taas väärässä paikassa väärään aikaan.

  7. Uimahallissa on hiljaista aamuisin, lähden lapsen kanssa aamu-uinnille. Uimahallin oveen on parkkeerattu kolme turistibussia. Väärässä paikassa väärään aikaan.

  8. Kello on nyt 20 vaille kolme iltapäivällä. Minun pitäisi olla kello kolme kotona, jotta mies ehtii rautakauppaan. Kirjoitan tätä blogia, vaikka minun pitäisi miettiä haastattelukysymyksiä huomiselle ja suunnitella seuraavan viikon aikataulut. Itse asiassa minun pitäisi juosta jo, jos haluan ehtiä ruokakauppaan ennen kotiin menoa. Ettei tarvitse mennä ruokakauppaan lapsen kanssa, ettei ala vituttaa. Olen taas väärässa paikassa väärään aikaan.


Kaaos on pysyvä olotila :)

Tunnisteet: