Meillä syöminen tuottaa joskus vaikeuksia. Kärsivällisyyteni ei riitä istumaan kahta tuntia illallispöydässä, joten ylittelen välillä hieman raja-aitoja.
Ruoho on aina vihreämpää ja keitto maukkaampaa toisella puolella. Vaikka meillä on lautasilla täysin sama ruoka, lapsi syö mieluummin minun lautaselta. Niinpä mä katan meille aina samanlaiset lautaset, jotta huijaaminen on helpompaa. Olen varsinainen Timo Taikuri: pystyn lautasten järjestystä vaihtamalla sekoittamaan ipanan ajatukset niin, että hän päätyy aina syömään omalta lautaseltaan. Haha.
Kahden lautasen lisäksi pöydässä on vähintään viisi paria aterimia, jotta haarukan voi tarpeen tullen vaihtaa pienempään/isompaan/lusikkaan. Välillä me syödään samalla lusikalla. (Tiedän, hammaslääkärikunta haluaisi kollektiivisesti piiskata takapuoleni tästä hyvästä.)
Tämä ei ehkä ole kovin järkevä käytäntö, mutta puolustuksekseni haluan sanoa että
- pääasia että syö sen ruuan edes jollain tavalla - ja pöydän ääressä
- mukava plussa, että ateriointi sujuu järkevässä aikataulussa, on tässä kuitenkin muutakin erinäistä pikkupuuhaa.
Tänään meillä syötiin rasvaista lammaslihakeittoa:
Tunnisteet: jääkaapissa, vauvan huolto