Synnyttäminen on kamalaa (ks. kategoria synnytys - ei sisällä kuvamateriaalia). En haluaisi tehdä sitä uudelleen, enkä varsinkaan kotona.
Huhtikuun ensimmäisessä Economistissa oli kiinnostava juttu kotisynnyttämisestä ja sen riskeistä. Juttu löytyy kokonaisuudessaan täältä.
Executive summary:
- Yhdysvalloissa 0,5 % synnytyksistä tapahtuu kotona. Isossa-Britanniassa 2,7 % ja Hollannissa, tuossa kotisynnyttämisen luvatussa maassa, kolmannes vauvoista syntyy kotisohvalle.
- Kotisynnytystä vastustavat useimmiten lääkärit. Kun joku menee pieleen, se menee todella nopeasti todella pieleen.
- Kotisynnytystä puolustavat kätilöt, joiden mielestä lääkärit yrittävät tehdä luonnollisesta synnytyksestä leikkausoperaation. Sairaalasynnytyksissä keisarileikkaukset ja pimppiviillot ovat yleisiä. (Jutussa viitattiin Unkariin, jossa pimpero leikataan joka kerta ja jopa kolmannes vauvoista syntyy keisarinleikkauksella.)
- Kotisynnytykset tekevät hallaa bisnekselle - siis lääkeyhtiöiden ja synnytyslääkäreiden bisnekselle.
- Aiheesta tehty tutkimus on kiistanalaista. Synnytyslääkärien ja gynegologien (American Journal of Obstetrics and Gynaecology) tekemän tutkimuksen mukaan riski vauvan kuolemiseen 28 ensimmäisen päivän aikana on kolme kertaa suurempi, jos vauva on syntynyt kotona. Toisen tutkimuksen (King's College, London) mukaan koti- ja sairaalasynnytykset ovat yhtä turvallisia.
Puolensa ja toisensa niin. Vaikka joutuisin nyt synnyttämään, olisin täysin terve, mitään riskejä ei olisi ja meillä olisi kotona joka huoneessa lämminvesiallas ja joku täyttämässä jääkaappia ja vaihtamassa lakanoita (kuten paikallisessa sairaalassa on), en suostuisi synnyttämään kotona. Synnytyksen jälkeen sänky, lakanat, vaatteet, lattia jne. ovat nimittäin niin täynnä niin kamalaa sotkua, että mä en sitä verimössöä kotiini halua.Tunnisteet: kätilö, synnytys, vauva, yhteiskunta ja perinnepöperöt