Olettekohan muut huomanneet, että lapsen kasvamisen ja kadonneiden tavaroiden välillä vallitsee selvä korrelaatio. Mitä isompi muksu, sitä enemmän häviää taloudesta tavaraa. Viime päivinä olen kotityöpuhteina nuohonnut pitkin lattioita etsimässä hiuspinnejä, dödö-purkkia, kasvovesipulloa ja pesukoneesta kadonneita muovisia pikkulusikoita.
Ostin paikallisesta rihkamakaupasta tänään muovikassillisen erikokoisia kannellisia purnukoita, joihin voi piilottaa kaikki tietokonetta pienemmät asiat. Vuoden kuluttua pitää hankkia salasanallinen kassakaappi. Viiden vuoden kuluttua hankin itselleni terraarion ja muutan sinne.
[caption id="attachment_1301" align="aligncenter" width="421" caption="Jos kotonasi ei ole lapsia eli jos esineiden katoamista ei voi vierittää hukkapätkän syyksi, kannattaa vetäistä hihasta islantilainen tekosyy. Menninkäinen vei sen. "]
[/caption]
*Kirjatärppi*
Hei nyt se alkoi, se Pieni esikoiskirjakerho eli PEKK! Sain viime viikolla ensimmäisen esikoiskirjan postissa. Se on kirjakerhon ensimmäinen kirja, mutta olen kerhoon jo ihan lääpällään. PEKK on ihana asia sekä kirjoittajalle että lukijalle. En ehdi/jaksa/osaa seurata kaikkia kirjauutuuksia. Siksi on ihanaa, että joku kertoo minulle, mikä on nyt uutta, mihin kannattaa tutustua. Eikä mukana seuraa muovihelmiä, vittumaista "grafiikkaa" tai viittä sivua turhanpäiväisiä juttuja kirjoista kuten Herkkiä mietelauseita elämän käännekothiin tai Viherpeukalon kauneimmat kevättulppaanit.
PEKKin ensimmäinen kerhokirja, Antti Leikaksen Melominen odottaa yöpöydällä avaamista. Takakansiteksti (jonka muuten luen jokaisesta kirjasta, jota pidän kädessäni) lupaa mieletöntä menoa stressaantuneen perheenisän seurassa. Hesarissa kirjaa kehuttiin niin hauskaksi että hirvittää. Yhteiskunnalliseksikin. Seuraava PEKKin kirja on Helen Mosterin kuulemma ihana Hylky. En malta odottaa.Tunnisteet: kotityöt, yleinen hapatus