Mitä mä laitan päälle?

Siis lapsen päälle. Asuvalintapolitiikassa ei voi välttää suhmurointia.

En tiedä, olettko te muut törmänneet tähän samaan ongelmaan, mutta pulma on meille todellinen.

Lapsi saa paljon kivoja  vaatteita lahjaksi sukulaisilta ja ystäviltä. Sukulaiset näyttävät muistavan erityisen tarkkaan, mitä he ovat vauvalle ostaneet ja milloin. Jos vauva on valokuvissa puettu jonkun toisen antamiin vaatteisiin, alkaa naamakirjan ja sähköpostilaatikon välityksellä tipahdella viestejä heiltä, joiden ostamia vaatteita ei kuvissa näy: eikö se meidän antama asu ollutkaan sopiva. Ettekö te tykänneet siitä, koska siinä oli hieman punaista/vihreää/ruskeaa/ilmapallopainatuksia/whatever.

Erityisen hankalaksi tämä pukupolitiikka menee sukujuhlissa, joissa kaikki lapselle vaatelahjoja antaneet sukulaiset tapaavat toisensa samassa tilassa. Siinä on kuulkaa tunnelma katossa.

Ensi viikonloppuna ovat lapsen yksivuotisjuhlat. (Ja joissa muuten tullaan tarjoilemaan vähän skumppaa. Ilmoitin asiasta miehelleni, eikä se ainakaan uhannut lähteä takavarikoimaan pulloja, muahhaa, 1-0 mulle.)

Synttärijuhlan asuvalintaa tehdessäni minun on käytettävä kaikki mahdolliset analyyttiset taitoni. Ketä ei ainakaan kannata loukata? Anoppia, koska se on niin ahkera lapsenvahti. Mikä anopin antamista vaatteista sopisi parhaiten niiden kenkien kanssa, jotka yksi kavereista toi Kenian-matkaltaan tuliaisiksi? (Pankkiireilla on muuten Islannissakin vielä ilmeisen hyvät lähtörahat, koska työpaikan mentyä alta jätkä lähti vaimonsa kanssa Keniaan kuukaudeksi juomaan olutta ja kiipeilemään. No, se nyt ei tavallaan liittynyt tähän.)

Anyway, joudun ehkä piirtämään asuvalintaongelman ratkaisua varten pari päätöspuuta. Tai ehkä puen lapsen beduiiniksi.

Tunnisteet: , , ,