Kenen leipää syöt sen lauluja laulat. No ei nyt ihan joka päivä pysty kyllä.
Kirjoitan välillä juttuja myös naistenlehtiin ja perhelehtiin. Silloin tällöin rakastan selata niitä itsekin - mutta välillä tunnen pyhää vihaa. Miksi - oi miksi - naisille suunnatuissa lehdissä on niin usein pakko lässyttää ja keksiä typeriä otsikoita, jotka eivät todellakaan laajenna tajuntaa vaan räjäyttävät hermot?
Teen nyt täysin epävalidin kokeen. Avaan neljä naisille suunnattua lehteä, jotka lojuvat tuossa pöydällä. Niistä yksi on Tulva ja loput naikkareita ja perhelehtiä. Tulva on näistä ainoa, josta pidän joka kerta paljon. (Siksi onkin tylsää, että kyseinen lehti ja muut pienet laatulehdet maksavat avustajilleen kaikista pienimmät palkkiot, eli pelkästään niitä tekemällä ei voi itseään elättää. Noh, rahan takia pankkiirikin hikoilee hedge-rahastossa eikä esimerkiksi tee päivätyökseen varainhankintasuunnitelmia hyväntekeväisyysjärjestöille.)
Mutta siis ne lainaukset:
1. Rohkea jää rinnalle. Rohkeutta on seurata sisäistä ääntään ja kestää siitä aiheutuva epävarmuus.
2. 10 askelta uuteen arkeen. Ota kiinni unelmastasi. Elämänmuutos on kuin pitkä kävelylenkki.
3. "Tärkeintä on kiinnostus ja aito halu ymmärtää toista." Päivähoidossa monikulttuurisuuden huomioiminen ei tarkoita Suvivirren tai joulujuhlien kieltämistä.
4. Ala-asteella ympäristöopin opettaja käski pojat luokan eteen tekemään sähkökoetta. Tytöille opettaja sanoi: "Voitte mennä luokan perälle lukemaan Aku Ankkaa. Kun pojat ovat valmiita, he näyttävät teille, mitä ovat saaneet aikaiseksi."
Ja sisältöpalkinnon voittaa...Tunnisteet: hormon talking, sukupuoli, vauva, yhteiskunta ja perinnepöperöt