Tätä minä pelkäsin äidiksi tulemisessa eniten

Että joutuu laulamaan vauvalle. Kun en vaan osaa. Peruskoulun musiikintuntien jatkuvahäpeä ei ole hellittänyt vieläkään. Laulukokeessa oli valittava  "Ostakaa makkaraa", "Pieni nokipoika vaan" tai "Idän pikäjuna". Ostakaa makkaraa oli lauluista lyhyin, joten valitsin aina sen. Opettaja polki vieressä hormoonilla vauhtia ja huusi laulamaan kovempaa. 20 kanssakärsijää tuijottivat ilmeettöminä eteensä pulpeteissaan, ja ne neljä kuoroaktivistia, jotka istuivat eturivissä, hihittelivät kämmeniinsä. Olin punaisempi kuin caput mortuum.

Rallatus alkaa muuten soida päässä joka kerta, kun eksyn lihatiskin eteen kauppareissulla. Kiitos peruskoulu tästä ja niistä liikunnantunneista.

Kun 20 kuukautta sitten sain tietää olevani raskaana, ajattelin ensimmäisenä, että minä en sitten laula vauvalle säettäkään.

Mutta mutta... Aatteenpalo sammui ja söin sanani. Kun ipana osoittaa kärsimättömyyden merkkejä tai satuttaa päänsä pöydän kulmaan, mitä tekee äiti? Hääääämä-häääämä-häääkkiiii.

Kotonalaulamisen häpeää helpottaa hieman se, että voin tehdä lastenlauluhin omia sanoituksia. Esimerkiksi Tupakkarulla-kehtolaulu vääntyy helposti hauskaan muotoon:
Koo-koo-kokainiirulla

mistäs tiesit tänne tullla

tulin tuolta viidakosta

peräsuolessa Bogotasta

Onneksi mun mies ei osaa Suomea.

Onko teillä  jotain hyviä uudelleensanoituksia? Voisin opetella ensiviikkoisen kotiinpaluuni kunniaksi jonkun rallatuksen. Täältä löytyy varmasti muitakin musiikintunneilla traumatisoituja.

*Kirjatärppi*

Tämä menee nyt vähän vakavaksi. Kävin ostamassa A.-P. Pietilän kirjan Pankkikriisin peitellyt paperit. Innoituksen aiheeseen antoi tämä uutinen. Suomessahan annettiin 1980-luvun lopussa / 1990-luvun alussa epämääräisen paljon epämääräisiä valuuttalainoja, kuten lama-aikana eläneet hyvin muistavat.



[caption id="attachment_1149" align="aligncenter" width="118" caption="Halpahalpa, halpa korko. Osta sie hyvä hevonen!"][/caption]


Pietilän kirja avaa Suomen valuuttalaina-asioita ja pankkien & poliitikkojen suhmurointia ymmärrettävästi ja todistettavasti. Jotenkin aihe tuli taas ajankohtaiseksi, kun KHO antoi päätöksen Nordean Blomqvist-tapauksessa. Hmph. Yllättäen pankki voitti. Tuomioja muuten kirjoitti tuosta Pietilän kirjasta hyvän tiivistelmän blogissaan, se teksti löytyy täältä (jos siis ei jaksa koko kirjaa lukea.)

Tunnisteet: , ,