Suklaaverilöyly

Anteeksi kun en ole kirjoittanut vähään aikana. En ole pystynyt. Teen kuolemaa suklaan, lakritsin, suklaan, lakritsin ja muun terveellisen yliannostuksen kourissa. Jalkani ovat turvonnet, vatsa on 7 kk raskaana ja naamani on saanut koristeeksi valkoisia tähtiä eli niitä loppiaismatoja. Röyh. En maistele kyllä Pandaa vähään aikaan.

Toinen nolo unohdus joululomalla. Mieheni kuiskasi korvaani jouluaattoiltana, että me emme ole hankkineet lainkaan joululahjaa nääpiölle! Jotenkin se unontui siinä kaiken muun säädön lomassa. Kyllä nauratti meitä ja muitakin juhlijoita. Ipanan tullessa vanhemmaksi vastaava unohdus olisi kaameaa kiusantekoa. Ei hyvin mennyt tämä lapsen ensimmäinen joulu. Lupaan parantaa tapojani seuraavaan jouluun mennessä.

PS. Olen vähän tuunannt blogia; päivitin linkkilistoja ja koitin muokata avainsana- ja aihe-valikoita järkevämpään suuntaan.

Lukemista

Luin viime viikolla pari kirjaa.

Jo Nesbön Panssarisydän löytyi varmaan monen kirjalahjapaketista tänä jouluna. Kirjan stoori etenee kuin aikataulussa oleva juna, jossa on pehmeät penkit ja jonka ravintolavaunusta saa jääkylmää sampanjaa. Ahmismishäiriöisen ei tee mieli lukea yhtäkään sivua nopeasti tai hypätä yli kappaleita - tarina kulkee tarpeeksi nopeasti muutenkin. Juoni liimaa kädet kiinni kirjaan ja koukuttaa silmät sivuja tuijottamaan. Kolme sanaa: action-pläjäys, viihdyttävä tiiliskivi. (Nesbön Panssarisydämeen liittyvä haastattelu  löytyy täältä.) Mutta yksi asia mietityttää - miksi näissä pohjoismaisissa dekkareissa on niin usein päähenkilönä poliisi, jolla on sokeritauti, ihmissuhdeongelmia, alkoholiongelmia tai ongelmia muiden päihteiden kanssa? Kysyin tätä  islantilaiselta Arnaldur Indridasonilta, jota haastattelin taannoin yhteen lehtijuttuun. Ongelmien kanssa painiskeleva päähenkilö on kuulemma hyvä työkalu kirjoittajalle, koska sen avulla saa luotua enemmän tarttumapintaa ja kiinnostavuutta teokseen. Jos jollain on parempia ideoita, kuulisin mielelläni!



Luin viime viikolla myös yhden seksikauppaa käsittelevän teoksen. Siskoni oli tuonut sen mukanaan joululomalle, hän tekee maisteritutkintoa gender-aiheista ja nyt oli työn alla seksikauppaan liittyvä essee (joo, ihanan kepeä aihe lomalla kirjoitettavaksi). Toinen siskoistani asuu myös Lontoossa ja opiskelee kansainvälistä politiikkaa. Meillä oli kiinnostavia keskusteluja keittössä pitkin joululomaa! On upeaa huomata, kun omista pikkusiskoista on tullut fiksumpia kuin minä itse. Ehheh.

 

 



Siitä kirjasta. Harvard Medical Schoolista valmistuneen Alexa Albertin Brothel-kirja on parisataasivuinen raportti Nevadan Mustang Ranch -bordellin työntekijöistä. Kirjassa bordellin työntekijät kertovat, miten he ovat päätyneet työhönsä, mitä he ajattelevat työstään, mitä he ajattelevat seksiä ostavista miehistä, ja miksi  laillisissakin bordelleissa työskentelevillä naisilla on yleensä parittaja, joka vie rahat. Alexa Albert vietti nyt jo ovensa sulkeneessa bordellissa useita kuukausia. Kirja ei  ole akateeminen tutkimus, mutta se tarjoaa mielenkiintoisesti kirjoitetun näkökulman seksikauppaan. Tällä kertaa kohtalaisen hyvin toimeentulevien yksilöiden kertomana.

Tunnisteet: ,